Kiitos Ekokymppi

Olen miettinyt näinä varhaisina eläkepäivinä, olenko syntynyt onnellisten tähtien alla ja vaihtaisinko yhtään hetkeä pois. Ja täytynee myöntää, että taidan olla, vaikkakaan en vaihtaisi vaan totaalisesti muuttaisin joitakin hetkiä ja tapahtumia elämässäni.

Sain hyvän kodin, oman perheen, kaksi ihanaa poikaa ja nyt olen saanut toivomani lapsenlapsen. Pojanpoika ja eläkkeelle jääminen ovat parhaimpia ilon ja onnellisuuden aiheita.

Työsarkani on ollut pitkä ja rikas joten eläkkeelle jääminen on todellakin ansaittua jo senkin puolesta että vietämme puolisoni kanssa yhteisiä vanhuuden päiviä vapaina ja suhteellisen terveinä tarvitsematta ajatella aamulla töihin lähtöä - minä kun olen aina ollut sekä ilta- että aamu-uninen.

Työpaikkani ovat olleet haastavia, olen saanut kaikissa suunnitella ja vaikuttaa sekä uomaan toimenkuvaani että kokonaisvaltaiseen toimintaan. Asiakaspalvelu on ollut minulle aina lähellä sydäntä vaikkakin olen työskennellyt myös myynnin alalla.

Eläkkeelle jäin kesäkuun alussa elämäni parhaimmasta työpaikasta, Ekokympistä, jossa toimin usean vuoden ajan asiakaspalvelijana (lue asiakasneuvojana). Tehtäviini kuului myös laskutusta, perintää, ulosottoa jne. eli työtehtäväni olivat hyvin monimuotoiset. Ekokympille oli helppo tulla: aiempi työpaikkani teki alihankintaa asiakaspalvelun merkeissä, joten työporukka ja työtehtävät olivat osittain tuttuja eikä työmatkakaan muuttunut: sama talo, sama kerros, ovi aiemman vastapäätä.

Aika kului kuin siivillä töitä tehden, kahvitauolla huulta heittäen ja nauraen. Suunnitellen tulevia messuja ja tapahtumia, opiskellen uusia ohjelmia. Nauttien yhteisistä työmatkoista ja illanvietoista, venereissuista jne.

Joinakin vuosina ennen vappua pukeuduimme töihin "karnevaaliasuihin"- siis niin miehet kuin naisetkin.

Vihdoin koittikin jo elämäni viimeinen työpäivä Ekokympillä. Pomo ilmoitti aiemmin, että älä ota autoa tallista, haen sinut aamulla. Aamulla kuulin jonkun auton peruuttavan - äänen piip piip piip - ovien eteen ja ajattelin jonkun tavarantoimittajan olevan asialla. Katsoin ikkunasta enkä vieläkään tajunnut, istuin kaikessa rauhassa paplarit päässä aamiaista syömässä, kun ovikello soi. Kyyti tuli: nopeasti valmiiksi ja mars matkaan. Ulko-ovella odotti yllätys: jäteauto, siinä minun kyyti ja matka kohti Majasaaren jätekeskusta alkoi.

Varustelukypärä eläkepäiville

Majasaaren jätekeskuksessa työkaverit lakittivat minut suojakypärällä, jossa oli kaikennäköistä lisä- tavaraa (mm. kompassi, ettei ajeta karille järvellä), ettei eläkkeellä käy aika pitkäksi. Ja lisä-maininnalla "Huipulla tuulee", jota en ymmärtänyt vielä. Ulkona jätevuoren huipulla ymmärsin: minun oli ajettava tanalla - siis sillä 25000 tonnia painavalla jätemurskaajalla. Kyllä pelotti ajaa jätevuorta eteen ja taakse, mutta hyvin se meni. Minulle annettiin Majasaaresta myös punnitustosite: paino 0 kg, määrä 0 kpl, huomautuksena "Seija vietiin eläkkeelle".

Tana-ajelulla viimeisenä työpäivänä

Toimistolla olivat tytöt pistäneet pöydän koreaksi kakun ja kuoharin (alkoholiton) kera mutta ensin alas syömään Terhin makoisaa jami-jamiruokaa. Terhilläkin oli pöytä katettu juuri meidän poppoota varten ja sitten ylös toimistolle nauttimaan viimeisestä virallisesta 12 minuutin kahvitauosta, joka tosin venähti ylipitkäksi. Halattiin, lahjottiin, muisteltiin, naurettiin ja taisipa jollakin silmäkulmakin kastua.

Vielä työhuoneen tyhjennys omista kamoista ja tilan antaminen uusille kamoille. Huoneessani olen viihtynyt ja ikävä jää. Niin ja onhan siellä viihtynyt joku muukin minun aikana, Cindy <3, nukkunut läppärilaukun päällä tai minun kenkien päällä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, jäin hyvillä mielin eläkkeelle ihanasta työpaikasta, ilolla ja haikeudella, en surulla ja pahoilla mielin.

Kiitos kaikki ihanaiset niin miehet kuin naiset toimistolla, Majasaaressa ja lajitteluasemilla. Olette aina lähelläni. Pitäkää lippu korkealla ja kaikkea parasta teille!

Kiitos myös asiakkaille niin ruusuista kuin risuistakin, kiitos asiakaspalvelun porukalle, kiitos jäteurakoitsijoille henkilökuntineen. Oli ilo työskennellä kanssanne.

Rakkaudella

@Seija
Eka Eläkeläinen Ekokympistä