Jäätävän hyvä

Komposti on jäässä, mutta mitäpä se haittaa, Silti vien sinne muutaman päivän välein kahvinsakat ja hedelmienkuoret ja nakkaan seosainetta päälle. Enää pari kuukautta ja sitten kompostori käynnistyy. Kävin mutkan naapurinkin kompostorilla, ja sehän toimi! Lämpöasteita +20, huippuu!

Kolmen litran bioastia täytyy noin kolmessa päivässä kahvinsakkapusseista ja hedelmien kuorista.

Kurkkasin naapurin siistiin ja toimivaan kompostoriin. Naapurin luvalla tietty:)

Naapurin kompostorissa kunnon lämmöt

Seuraavaksi kauppaan ja samalla koukkaus Rinki-ekopisteelle viemään lasipurkit, metallitölkit ja foliot sekä kartongit ja paperit. Näin montaa kassii kaikenlaista jätettä, joka on loppujen lopuks arvokasta raaka-ainetta. Tulevaisuudessa ei muuten enää ehkä puhutakaan jätteestä, vaan raaka-aineista. Se on sitä kiertotaloutta. Kiertotalous säästää luonnonvaroja.

Aattelepa, jos laittas nää kaikki ekopisteelle menevät roskat omaan sekajäteroskikseen. Sehän täyttyy ihan himppana, ja jokainen tyhjennyskerta maksaa. Ja sieltä ne roskat menis sillon ihan turhaan satojen kilsojen päässä olevaan polttolaitokseen. 

Jäätävän hyvä 

Ekopisteelle pakkausjätteet ja keräyspaperi

Lajittelusta tulee hyvä mieli!

 Kiitos kun lajittelet!

@Kurre

Uuutta pukkaa !

Nuuh, nuuh...?!

Wuh, wuh! Siistiä Uuutta Vuosikymmentä !!

Neuvoja-kööriin on puolen vuoden pestille ilmestynyt (ihan omasta halustaan) uusi ihminen, jota on nyt perehdytetty toimeensa runsas kuukausi.

Hetihän Se heitettiin kentälle tositoimiin, eihän täällä toimistossa istumalla maailmaa paranneta ja jätevuorta madalleta, no way! Sitä saa, mitä tilaa eli äksöniä olla pitää. Ei muuta kuin Kurrepuku päälle ja kohti päiväkoteja: lahjakirjaa lapsille jakamaan ja vähintäänkin iloista joulua toivottamaan. Hieman Se yritti vastustella, että kokopuvussa tulee sisätiloissa liian kuuma ja rillitkin huurtuu, jos päähinettäkin on päässä pidettävä. No, annettiin sen verran periksi vasta-alkajalle, että Kurrella on oltava ainakin korvat päässä ja sisäturkkia on uskottavuuden nimissä kannettava. No wuf, wuf, mitähän tästäkin tulee…

Kovasti Se yritti olla hyödyksi ja kiersikin lähes kymmenen päiväkotia muutamassa päivässä. Oli lapsille vakuutellut olevansa ihka oikea Kurre! Oliko sitä joku muka epäillyt? 

Ettei tottuisi liikaa yhteen rooliin, niin lähetettiin Se sitten vähän vanhempien lasten seuraan museon muovinäyttelyyn kierrätyksestä ja lajittelusta kertomaan. Aluksi kuunteluoppilaana, mutta parin kuuntelukerran jälkeen Se sai kyllä olla jo ihan omillaan. Wuh, hah, hei!

Näiden lierosten sielunelämää Se tutkii...

Eläinekologiksi Se kun itseään tituleerasi, niin pitihän talon tarjota sille jotain eläimellistä -meikäläisen ja Kurren lisäksi. Edessä oli sitten autenttinen ahaa-elämys eli syväperehdytys matokompostorin toimintaan ja sen asukkaisiin! Olihan siinä sulattelemista – puolin jos toisin… Se ei meinannut millään uskoa, että madot pärjäävät ilman jatkuvaa kompostiin kurkistelua, ruokintaa ja huolta asukkaiden hyvinvoinnista. Ja vain parin lukemansa lehtiartikkelin jälkeen tulokas uskalsi kyseenalaistaa, SOPIIKO madoille antaa sitä ja tätä ja missä määrin!? No WUH-HUH!! On täällä pärjätty matojen kanssa ihan hyvin ennenkin ja tullaan selviämään vastakin, sen minä vaan sanon!

Kuukausi lajittelun parissa eikä Se VIELÄKÄÄN ole täysin vakuuttunut siitä, mihin voipaketin kääre oikein loppusijoitetaan, ei vaikka kollegat ja Valiokin on yrittänyt valistaa, ettei kääre ainakaan metallia ole – vai onko? Varsinainen luupää…

Vähän viilaajan vikaahan uudessa neuvojassa kieltämättä on, itsekin Se sen myönsi, mutta eiköhän terävin kärki tässä ajan myötä taitu, toivoa ainakin sopii!

@lajittelukoira

Tavaraa rakkaudennälkään

Heti näin vuoden alkajaisiksi ja blogimme saatua uuden nimen - EKO-LOKI - Ekokympin Kurre-oravana pohdin syntyjä syviä. Mielestäni perimmäinen syy jätevuoriin ja maailman ympäristöongelmiin ja kestämättömään kehitykseen on rakkauden puute.

Joulua ennen multakin kysyttiin, että mitäpä Kurre haluat joululahjaksi. Mietin, että vastaanko

- uutta autoa?

- uutta sisustusroinaa?

- uutta tablettia?

Loppujen lopuksi en oikeasti tarvinnut noista mitään. Välillä kylläkin haluan kaikenlaista, vaikka en tarvitse. Välillä haluaisin myös missivartalon ja kauniimman ulkonäön. Olen huomannut, että ihmisetkin haluavat vaikka mitä, ja koko ajan lisää. Mikään ei riitä.

Tavarasta tulee pikatyydytys kuten pikaruuastakin ja seurauksena on rojupöhö ja tavarakankkunen.

Kun näitä haluja sitten tyydytän aineellisilla hankinnoilla, seuraa hetken hurma ja tyytyväisyys. Melko pian iskee kuitenkin rojupöhö - ”krapula” ja tyhjyyden tunne. Ja sen jälkeen kaipuu uuteen tavarahurmioon. Voisinko hidastaa tässä kohtaa ja kysyä itseltäni, miksi haluan uutta sisustusroinaa tai uusia vekottimia. Saattaisin ehkä huomata, että haluni eivät liitykään aineellisiin asioihin, vaan todellinen toive on syvällä sisimmässäni oleva inhimillinen tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Munhan pitää näyttää ulkoisesti hyvältä, menestyvältä ja rakastettavalta, jotta ihmiset haluaisivat olla mun kanssani!

Jos heijastan hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tarvetta aineellisiin asioihin, jätevuoret vaan kasvavat kasvamistaan.

Kuulostaako tutulta? Valitettavasti tämä on aikamme ilmiö. ”Hiuslakkapullot ja ajastaan jääneet sohvakalustot valtaavat alaa kauniilta maapalloltamme, kun haluamme näyttää ja tuntea, miten arvostettavia olemmekaan etenkin muihin verrattuna.” (Aikamme kuvastin, Jäteplus 4/2017).

Voin kuitenkin hidastaa ja pysähtyä sisimpäni äärelle. Sinäkin voit. Mitä oikeasti tarvitsemme? Mitkä ovat oikeasti omat arvomme? Miten haluamme elää? Mikä on tärkeää?

Hyvää tätä vuotta
Rakkaudella Kurre <3