keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Uusimman jätetutkimuksen tulokset

Ekokympin uusimman jätetutkimuksen tulokset ovat selvillä. Elokuussa tehty tutkimus selvittää viime joulukuisen tutkimuksen tavoin polttokelpoisen jätteen, pakkauksien ja kierrätyskelpoisen materiaalin osuutta kainuulaisen kotitalouden roskapussissa.

Tulosten mukaan keittiöbiojätettä on sekajätteessä 27%, muovi- ja kartonkipakkauksia 25% ja oikeaa sekajätettä 18%. Muut jätelajit jäävät kaikki alle 10% osuuteen. Alla oleva taulukko kertoo tarkemmin jätelajijakauman. Tutkimusnäytteet on poimittu samoilta alueilta kuten viime joulukuussa eli Sotkamon ja Kajaanin jätekuormista. Sotkamon kuormat ovat taajama-alueelta ja Kajaanin kuormat sekä taajamasta että haja-asutusalueelta.



Tulokset ovat samansuuntaiset kuin joulukuun tutkimuksessa. Biojätteen määrä on luvattoman suuri. Lähtökohtaisesti sitä ei saisi olla sekajätteen joukossa lainkaan, koska Ekokympin jätehuoltomääräykset velvoittavat kaikkia asuinkiinteistöjä lajittelemaan biojätteen. Tulevaisuudessa biojätteen lajittelu on entistäkin tärkeämpää, koska vuoden päästä kainuulaisten sekajäte kuljetetaan ekovoimalaitokseen Leppävirralle. Jos kosteaa biojätettä on sekajätteen joukossa, huononee jätepolttoaineen lämpöarvo ja poltettavuus. Biojäte myös altistaa ekovoimalaitoksen kattilaa korroosiolle.

Lajittele biojäte 

Taloyhtiössä homma hoituu siten, että asukkaat lajittelevat jo keittiössä bioskat omaan keräysastiaan ja tyhjentävät sen pihalla olevaan biojäteroskikseen. Omakotitaloissa tehdään samoin, paitsi että vaihtoehtona keräysastialle voi olla oma kompostori. Loma-asunnoilla kompostointi - vaikkapa käymäläjätteen seassa - on toimiva ja helppo tapa käsitellä maatuva jäte omatoimisesti. Me Ekokympin neuvojat opastamme mielellämme kompostointiasioissa ja muissa jätehuollon ja lajittelun pulmissa. Ota yhteyttä Sariin tai Anuun!



Jätetutkimuksen loppuraportti valmistuu myöhemmin syksyllä. Sitä odotellessa voimme tehdä omasta ja läheisten elämästä mukavaa ja mielekästä: lajittelemme jätteet ja viemme ne oikeisiin paikkoihin, pidämme ekopisteet siisteinä ja toimitamme vaaralliset jätteet ja sähkölaitteet Entrinkiin tai lajitteluasemille. Ja pidämme muutoinkin arvokkaasta elinympäristöstämme hyvää huolta. Aivan kuten itsestämmekin.
Kiitos.

@Sari

Lisätietoa Ekokympin jätetutkimuksista antaa Ekokympin neuvoja Anu Koskela p. 044 0710 067 

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Minä ympäristökasvattajana

Ympäristö on lähellä ja kaukana. Lähiympäristö on kotiseutuani Kajaania ja Kainuuta ja myös Suomea. Ympäristö ulottuu maapallon joka kolkkaan. Se voi olla rakennettua ja ihmisen muokkaamaa. Luontokin on osa elinympäristöämme, ja siellä on aina jotain elollista kuten kasvillisuutta ja eläimiä.
Suloinen piikkipallo, siili, viihtyy kaupunkiympäristössä
Luonnon aarteita

Laakajärvi, Kajaani-Sotkamo















































Luonto ja ympäristö ovat aina olleet minulle tärkeitä. Erityisesti metsä on aina ollut kiehtova paikka. Pikkutyttönä leikin metiköissä ja isona tyttönä opiskelin metsätalousinsinööriksi Rovaniemen metsäopistossa. Metsässä huomaan ja aistin ja ihmettelen. Tuoksuja, värejä, puita, kasveja ja maaston muotoja. Metsässä levotonkin mieli alkaa rauhoittumaan, ja on hyvä ja kevyt olla. Toisinaan teen hikilenkin metsäpoluilla koiran kanssa tai ilman. Kun toinen poikani oli kouluiässä, hän alkoi kutsumaan minua ”mehtäakkeliksi”. Tähän vuodenaikaan mehtäakkeli marjastaa. Pakastin täyttyy kesäisin ja syksyisin lakoista, mustikoista ja puolukoista.


Ihminen tarvitsee luontoa elämiseen. Hän tarvitsee kodin, ruokaa, juomaa ja lämpöä. Nykyään hän tarvitsee paljon paljon muutakin. Turhakkeitakin. Ihmisen perisynti, ahneus, pyörittää tätä maailmaa. Mutta miten pitkään?


Kaikki elämiseen tarvittava on otettava luonnosta, puhutaan luonnovaroista. Luonnonvaroja ovat esimerkiksi maaperästä louhittavat malmit, joista saadaan raaka-ainetta vaikkapa elektroniikkatuotteiden valmistukseen. Luonnonvaroja ovat myös metsiemme marjamaat, sienistä puhumattakaan. Ilman elollista luontoa ja luonnon antimia ei olisi elämää.


Entäpä tarvitseeko luonto ihmistä?

Mielestäni ei. Luonto tietää parhaiten. Ihminen voi luulla auttavansa luontoa, ja ehkä ne voisivat sopusoinnussa elääkin, mutta vain luonnonlakien mukaan.


Luonto ja puhdas ympäristö ovat itsessään arvoja. Niitä ei tarvitse eikä voi perustella muilla arvoilla. Me olemme riippuvaisia luonnosta ja ympäristöstämme, ja siksi niistä huolehtiminen on meidän jokaisen vastuulla. Ympäristökasvattajana tavoitteenani on, että kohderyhmäni sisäistäisi juuri tämän asian.

”On luonto mulle niin kaunis ja pyhä, se täytyy säilyä aina ja yhä” / Uppo-Nalle

@ Sari Komulainen

perjantai 4. syyskuuta 2015

Dyykkaus kielletty!

Huolellisesti lajiteltu jäte on kiinnostava materiaali raaka-ainemarkkinoilla. Tästä on hyvä osoitus vastikään Helsingin seudulla paljastanut sähkö- ja elektroniikkaromun rosvokopla. Lajitteluaseman hoitajat pettivät kuntalaisten ja työnantajansa luottamuksen, kun välittivät kuntalaisten lajitteluasemille jätteenä tuomia laitteita eteenpäin hyötymistarkoituksessa. Tapauksesta on meneillään rikostutkinta ja lisäksi tietysti selvitellään työntekijän työsuhteeseen liittyviä asioita. Kyse lienee pahemman luokan dyykkausrikoksesta.

Ekokymppi valvoo aluekeräyspisteiden tapahtumia valvontakameroilla.


Dyykkaus on aina kielletty
Kun asiakas toimittaa jätteensä keräyspisteisiin, joko miehittämättömiin ekopisteisiin tai aluekeräyspisteisiin tai miehitetyille jäteasemille, jätteen haltijaksi muuttuu jätelaitos. Toinen asiakas ei saa ottaa keräysvälineistä jätteitä omiin tarpeisiinsa. Jätteentuoja on jo tehnyt päätöksen siitä, että ko. materiaali on jätettä ja luovuttanut sen jätelaitoksen käsiteltäväksi. Vaikka ko. tuote olisi kierrätys- tai käyttökelpoinen, ei sitä voida luovuttaa toiselle asiakkaalle eikä sitä saa itse mennä ottamaan keräysastiasta. Jätteentuojan päätöstä on kunnioitettava jo henkilökohtaisuuden suojankin vuoksi. Jätelaki tukee tätä asiakkaan suojaa, ja se määrittelee, että keräysvälineeseen jätetty jäte on jätteenkäsittelijän omaisuutta. Jos keräysvälineestä kerää jätteitä itselleen, se voi olla rikos tai siihen luokiteltava rike. Dyykkaus on siis aina kielletty.

Kameravalvonta paljastaa dyykkarit
Ekokympin keräyspisteillä on silloin tällöin tullut esille tapauksia, joissa jätepusseja on avattu ja tutkittu onko niissä mukaan otettavaa jätettä. Näitä tapauksia on tullut tietoisuuteen miehittämättömillä keräyspisteillä. Kameravalvonnan avulla tapauksiin puututaan aktiivisesti, ja asiakas saa tällaisesta toiminnastaan huomatuksen. Miehitetyillä asemilla eli Majasaaren jätekeskuksessa ja kuntien lajitteluasemilla valvonta on tältä osin helppoa, koska aukioloaikoina on aina henkilökuntaa paikalla.

Harkitse ja kierrätä
Joskus dyykkauskielto tuntuu kohtuuttomalta, kun hyvääkin tavaraa on toimitettu jätteeksi. Niinpä jokaisen tavaransa poisheittävän kannattaa ensin harkita, kelpaisiko tuote vielä kierrätykseen, toimittaa se kierrätyskeskukseen tai kirpputorille tai lahjoittaa eri kanavia pitkin sitä tarvitsevalle. Netti on pullollaan erilaisia sivustoja, joissa voi myymällä tai lahjoittamalla päästä eroon itselle tarpeettomasta tavarasta. Allekirjoittaneella on erittäin hyviä kokemuksia esimerkiksi Facebook-sivustoista, jonne voi tehdä ilmoituksen, jopa kuvien kanssa, ylijäämätavarasta. Akvaariot, urheiluvälineet, valaisimet, matonkuteet ja muut roinat ovat vaihtaneet nopeasti omistajaa hyvässä hengessä.

@ Marjut