Kuuluuko, kuuluuko? Kuuntelen! Uusi normaali antaa tilaa vastuullisemmille ja ketterimmille valinnoille

Viimeisten kuukausien aikana me suomalaiset olemme ottaneet melkoisen digiloikan. Aloitamme lähes päivittäin palaverimme jo tutuiksi käyneillä fraaseilla: Kuuluuko? Kuuluuko nyt? Entäs nyt?

Arjen normaalit kommunikointi- ja toimintamallimme ovat muuttuneet lyhyessä ajassa täysin. Eikä pelkästään se, että meillä aikuisilla työntekemisen mallit ovat muuttuneet täysin digitaalisiksi. Myös koululaisten arki on nopeasti ottanut valtaisan harppauksen kohti digitaalisia oppimisympäristöjä ja Teams-kokouksia. Olemme opettaneet itsemme ennätysvauhdissa tekemään päivittäiset ostokset verkkokaupoista, tilaamaan ravintolaruoat appisovelluksilla sekä vastaanottamaan ja maksamaan laskut sähköisesti. Ennen kaikkea olemme oppineet kommunikoimaan digitaalisten palvelujen avulla. Vaikka muutos on ollut nopeaa ja osittain myös ennalta-suunnittelematonta, uskon, että tästä ajasta jää meille suomalaisille pysyvästi eväitä koriin nautittaviksi ja hyötyä uuteen erilaiseen arkeemme.

Arkemme on digiloikan lisäksi muuttunut hyvin perhekeskeiseksi. Kannamme enemmän huolta lähimmäisistämme ja autamme kanssaeläjiämme ihan perusarjen sujuvoittamisessa. Koska vietämme enemmän aikaa kotona, kiinnitämme myös huomiota ihan uudenlaisiin asioihin. Omassa taloudessani esimerkiksi elintarvikejätteiden määrä on kasvanut huomattavasti näiden kotioloissa vietettyjen kuukausien aikana. Tilaamme, valmistamme ja nautimme ruokaa nyt enemmän, kun kaikki ovat koko ajan kotona. Tätä rumbaa jo tovin pyörittäneenä ja roska-astioita ulos reippain askelin kantaneena ihmettelen nykyään elintarvikkeiden moninaisia pakkauksia ja niistä syntyvää jätemäärää. Muovia, pahvia, lasia, metallia ja kaikkea tältä väliltä kertyy uskomattoman paljon nelihenkisen perheen ruokahuollossa.

Pienilläkin ympäristöteoilla –  kuten digitaalisiin palveluihin siirryttäessä – on kertautuessaan yllättävän suuria vaikutuksia hiilijalanjälkeemme.

Ympäristövastuullisuus on onneksi asia, johon meistä jokaisen on helppo kantaa kortemme kekoon. Pienilläkin ympäristöteoilla – vaikkapa tekemällä ruokakaupassa ja muissakin arjen heräteostoksissa hieman tiedostavampia valintoja – on kertautuessaan yllättävän suuria vaikutuksia hiilijalanjälkeemme. Ja joskus vaikuttavuutta voi syntyä ihan huomaamatta, kuten digitaalisiin palveluihin siirryttäessä. Silloin esimerkiksi paperiposti – oli se sitten laskuja, lehtiä tai mainoksia ­– vähenee automaattisesti.

Jokainen meistä valitsee itse keinonsa vaikuttaa, eikä niiden tarvitse tarkoittaa suuria ponnisteluja tai aiempaa hankalaa arkea. Aloitetaan siis helpoista ekoteoista!

Ohessa muutama helppo askel otettavaksi näin alkuun:

1. Kierrätä ja lajittele elintarvikkeista syntyvät jätteet oikein

2. Älä vastaanota suoramainospostia paperisena

3. Vastaanota, maksa ja arkistoi paperilaskusi sähköisesti esimerkiksi ilmaiseen digipostilaatikko Kivraan

4. Tee joka viikko yksi ympäristöön positiivisesti vaikuttava teko

Otetaan yhdessä tästä uudesta epänormaalista arjestamme hyöty irti ja tehdään pysyvästi uusia, kestäviä valintoja arkeemme. Se miltä tulevaisuutemme ja oikea uusi arkemme tulee näyttämään, määräytyy nyt tehtävien valintojen pohjalta. Tehdään siis ne valinnat nyt – yhdessä.

@ Maija Leivo

Maija Leivo on uuden Suomessa helmikuussa lanseeranneen digipostilaatikko Kivran markkinointijohtaja. Kivra on saapunut Suomeen Ruotsista, jossa sillä on lähes 4 miljoonaa käyttäjää. Ekokymppi tarjoaa Kivran käyttöön asiakkailleen laskujen vastaanottamiseen, maksamiseen ja arkistoimiseen sähköisessä muodossa. Ota Kivra käyttöösi puhelimesi sovelluskaupasta tai rekisteröitymällä osoitteessa kivra.fi. 

Neuvojana Ekokympillä

Puolen vuoden pesti Ekokympillä alkaa olla loppusuoralla ja hienoinen haikeus täyttää mielen. Enpä olisi ikinä uskonut, mitä kaikkea sinänsä neutraali ”neuvojan” nimike voi pitää sisällään. Yllättäen en ollutkaan kovin kaukana tutulta biologin alalta ja muinaisesta merkonomin koulutuksestakin oli hitusen hyötyä, kun muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa ympärillä. 

Tutustumiskäynnillä Sotkamon lajitteluasemalla

Pikaisen perehdytyksen jälkeen meikäläinen ohjattiin kentälle tositoimiin, sillä eihän toimistossa istumalla maailmaa paranneta saati jätevuorta madalleta. Urani alkoi päiväkotivierailuilla ja operaatio oravalla eli sukelluksella yhteen monista hiostavista Kurre-asuista. Uskottavuutta lisättiin vielä tupsukorvilla, kajalilla piirretyillä viiksillä sekä mustatulla nenänpäällä. Toiseen käteen sain lajiteltavien roskien pussin, toiseen kassillisen neuvontamateriaalia, kuten lajittelualustoja, pelikortteja ja puuhavihkoja sekä kompostointia konkreettisesti havainnollistavan matokompostorin. Päässäni pyöri eri ikäryhmille sopivasti sommiteltuja jätteiden lajittelun tietoiskuja. Sitten olinkin jo valmis kohti päiväkoteja ja tulevia kuluttajia. Vierailujen parasta antia oli vastaanottavainen ja lajitteluun innokkaasti suhtautuva, usein kriittinenkin yleisö. Huolellisesta naamioitumisesta huolimatta oravan aitoutta epäiltiin tämän tästä… 

Sarit Kurreilemassa

Etten tottuisi liikaa yhteen rooliin, seuraava kohderyhmä olivat koululaiset. Heitä lähestyttiin astetta aikuisemmassa muodossa eli katu-uskottavuuden nimissä Kurre-asu sai jäädä naulakkoon. Kainuun Museon muovinäyttelyssä yhdessä henkilökunnan kanssa oppilaille kerrottiin muovin historiasta ja sen matkasta nykypäivään, mikromuovin haitoista, muovipakkausten lajittelusta sekä uusiomuovin monenlaisista käyttömahdollisuuksista. Kouluvierailuilla oppilaita opettajineen opastettiin jätteiden lajitteluun. Eikä pelkästään teoriassa, vaan jokainen pääsi käytännön lajitteluharjoituksiin, joiden tuloksia tarkasteltiin tunnin lopussa yhdessä. Tarvittaessa oiottiin vääriä olettamuksia ketään syyllistämättä. Kirjastoille järjestettiin viikon mittainen ”Lajittele muovit oikein” –näyttely. Se toimi pääasiassa ”Take Away”-tyyliin eli asiakkaat saivat itsekseen tutustua tarjolla olevaan materiaaliin ja ottaa mukaansa lajitteluoppaita sekä muita hyödyllisiä esitteitä. 

Kirjastoilla järjestettiin viikon mittainen ”Lajittele muovit oikein” –näyttely.

Tutustumiskäynti Kierrätyskeskus Entrinkiin laajensi kierrättämisen käsitettä entisestään.

Työhön mahtui myös vierailuja lajitteluasemille sekä Majasaaren jätekeskukseen. Sana ”kaatopaikka” minun oli syytä unohtaa jo alkumetreillä. Hyvin harvoin mitään enää dumpataan maan uumeniin - jätteiden kierrätys, uudelleen hyödyntäminen ja energiaksi muuttaminen ovat tätä päivää. Tutustumiskäynti Kierrätyskeskus Entrinkiin laajensi kierrättämisen käsitettä entisestään. Hyvälaatuiselle käytetylle tavaralle riittää kuulemma jatkuvasti kysyntää ja myymälän puolella voi tehdä pilkkahintaan hyviä löytöjä. 

Sain työssäni hyödyntää mieluista harrastustani ompelua; tuloksena muhkea rooliasu Kosti Kompostimadolle.

Neuvojan työ ei ollut pelkkää tauotonta valistamista. Mieluisia harrastuksiani, kirjoittamista ja ompelemista sain hyödyntää ihan käytännössä, kun lupauduin kirjoittamaan Lajittelukoiran ominaisuudessa blogia tai kun tarjouduin ompelemaan Kosti Kompostimadolle rooliasun. Vanha ompelukoneeni oli kieltämättä välillä kovilla surratessaan muhkean matoasu poimuissa, mutta lopulta tuli sentään valmista. 

Koko maailman sekaisin saanut koronavirus pisti alkukeväästä monet suunnitelmat ja ohjelmat uusiksi, se lakkautti kaikki neuvontakäynnit samoin kesäksi kaavaillun Biojäte-kiertueen. Suurin osa toimiston väestä siirtyi systemaattisesti kotirintamalle etätöihin. Hartaasti ja huolella hoidettu matokompostorimme tyhjennettiin ja sen asukkaat muuttivat uuteen kotiin. Osa madoista päässee luontoon hajotustöihin säiden lämmetessä. Vuoden alussa toimistolle tuotu Bokashi-kompostori tuotti kuivahkon lopputuloksen, mutta silti sen ”ässehtinyt” sisältö kipattiin maatumaan multatehtaaseen eli saavilliseen uutta multaa. Toimisto ei sentään sulkeutunut kokonaan. Postihuoneeseen jo alun perin asettuneena minun oli luontevaa ottaa päivittäinen postin käsittely haltuuni. Postin lajittelu, skannaus ja frankkeeraus olivat minulle yhtäkkiä ”uusi normaali”. Varaston siivous ja hyllyjen järjestäminen toivat mukavaa vaihtelua ja samalla sain katsauksen nykytoimiston tarvikevalikoimaan. Vaikka sähköiset järjestelmät ovat lähes syrjäyttäneet erilaisten muovikansioiden ja -taskujen, lehtiöiden ja muistilappujen moninaisen maailman, niille on edelleen tarvetta, samoin kaikenlaisille kynille ja tusseille. Niiden jälki on ja pysyy, vaikka järjestelmät kaatuisivat. 

Some on tullut jäädäkseen myös Ekokymppiin. Blogin ym. kirjoittaminen oli minulle vasta alkusoittoa. Seuraavaksi oli heittäydyttävä estottomasti kaikenlaisiin videoihin, rooliasussa ja ilman, aina pääsiäispupun suklaamunan syönnistä vauhdikkaisiin vappumuuveihin, Bokashin edistymisen seuraamisesta ympäristön kevätsiivoukseen ja sen kommentointiin. Kamerakammoiselle jännittäjälle kaikenlainen julkinen esiintyminen on tuskallista, mutta loppujen lopuksi myös erittäin opettavaista, samoin kuin kulunut puoli vuotta. Oli antoisaa saada tutustua uudenlaisiin tehtäviin ja mukaviin ihmisiin rennossa työympäristössä, minne myös lemmikit ovat tervetulleita piristämään päivää. Monipuolisessa työssä viehätti ennen kaikkea tekemisen vapaus vastuutakaan unohtamatta. Mieleen on jäänyt esimiehen lause: ”Tärkeintä on, että työt tulevat tehtyä, paikalla ei niin ole väliä”. Kiitos seurasta, työniloa sekä rentouttavia tulevia lomapäiviä kaikille! 

Lämpimät spesiaalikiitokset vielä ihanille ja niin huumorintajuisille neuvojakollegoilleni, Sari-kaimalle ja Anulle, jotka perehdytitte minut tähän neuvojan tärkeään työhön. Siinä tulee riittämään työsarkaa vastaisuudessakin, tsemppiä ja jaksamista! 

Etähalauksin,

lomalle jäävä ja kohti uusia haasteita siirtyvä

@Sari L.