perjantai 27. tammikuuta 2017

Ootko Sä Pönttö?

Pönttö, Purnukka ja Tölkki eivät kuulu sekajätteeseen


Ekokympin kampanjointi lajittelun puolesta jatkuu Kainuussa. Ootko sä Pönttö? - kampanjan tavoitteena on lisätä lasi- ja metallijätteen lajittelua ja kierrätystä. Taustalla on tiukentunut lainsäädäntö, jonka myötä lasin ja metallin lajitteluvelvoite on tulossa myös uusiin jätehuoltomääräyksiin.

Pönttö ja Purnukka eri paikkoihin
Lasimateriaalien lajittelussa on tärkeää pitää erillään pakkauslasit ja muu lasimateriaali kuten posliini ja keramiikka. Lasipakkaukset kuten hillopurkit kuuluvat RINKI-ekopisteelle. Sinne ei saa laittaa rikkoontuneita kahvikuppeja eikä juomalaseja, vaan ne on toimitettava lajitteluasemalle tai Entrinkiin.

Riikinvoiman ekovoimalaan menevän sekajätteen joukossa ei saa olla palamatonta jätettä kuten metallia ja lasia. Niistä tulee lisäkustannuksia, koska ne kuluttavat voimalan laitteistoja ja lisäävät tuhkan haitta-ainepitoisuuksia. Ekovoimala toimii sitä tehokkaammin, mitä tarkemmin jätteet on lajiteltu.

Sata turhaa rekkaa
Ekokymppi on tutkinut kainuulaisen sekajätteen koostumusta, ja tulosten mukaan väärää jätettä kuljetetaan ekovoimalaan yli 3,5 miljoonaa kiloa vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että yhteensä 100 turhaa rekkakuormaa ajetaan vuosittain Kajaanista Leppävirralle. Kustannuksia syntyy väärän jätteen kuljettamisesta noin 200 000 euroa – kainuulaisen maksettaviksi.

Kierrätys säästää luonnonvaroja

Rahallisen hyödyn lisäksi lajittelu säästää luonnonvaroja. Metallijäte ja pakkauslasit päätyvät teollisuudelle uusioraaka-aineiksi, jolloin neitseellisten raaka-aineiden tarve vähenee. Kahvikupit, juomalasit, vessanpöntöt, keraamiset esineet ja peililasit hyödynnetään maanrakentamisessa Majasaaren jätekeskuksessa.

Ootko Sä Pönttö? -kampanja näkyy muun muassa tapahtumissa ja useilla sosiaalisen median kanavilla kuten Instagram, Twitter, Facebook ja Snapchat. Tykkää @ootkosapontto –sivua Facebookissa!

Aiemmin kaikenlainen lasimateriaali laitettiin samaan lasinkeräykseen ja Ekokymppi käytti tuon materiaalin maanrakennuksessa.



Nykyisin pakkauslasi on vietävä Rinki-ekopisteelle ja "muu lasi" kuten posliini, keramiikka, kristalli ja tasolasi lajitteluasemalle tai jätekeskukseen, "Muu lasi" käytetään maanrakennuksessa hyödyksi.

Ekopisteeltä pakkauslasi tuodaan välivarastoon jätekeskukseen, josta Rinki Oy hakee ne ja vie Englantiin uusiokäyttöön.

Lisätietoa lajittelusta www.ekokymppi.fi > kodin lajitteluopas


@Sari Komulainen


perjantai 13. tammikuuta 2017

Banaani lähtee matkalle

Kevät on tullut. Tiedän sen vähintäänkin siitä, että päiväkodit kutsuvat minua käymään ja viemään lapsia "Banaanin matkalle". Banaanin matka on elinkaarileikki, jota olen leikkinyt lasten kanssa jo neljä vuotta. Se muuttuu ja kehittyy matkan aikana. Muutan banaanin matkaa sitä mukaa, kun huomaan, että jotain uutta voisi tuoda leikkiin mukaan. Tai sitten huomaan, että leikki ei suju jossain kohdassa. En tiedä etukäteen miten ryhmä toimii, miten opettaja on mukana ja minkälainen on leikkitila. Kun menen päiväkotiin, minulle on varattu jokin huone ja se voi olla minkälainen vaan. Banaanin matkaa on leikitty ihan pienessä huoneessa ja myös tosi isossa jumppasalissa. Joka kerran rakennan itse matkan ja vien mukanani välineet. Käytän tilan huonekaluja tai esineitä hyväkseni leikissä. Omaa rekvisiittaa ovat laiva, banaanipuu, vihreä peitto, Reilun kaupan banaanit, leikki-rahat, banaanikauppa, matokompostori matoineen, jäteauto ja biojätepussit. Leikin rakentaminen kestää noin vartin.
Banaanin matkan tykötarpeet; banskulaiva, matokompostori, biojätettä kuljettava jäteauto yms.


Kohderyhmä ja tavoitteet
Paras kohderyhmä banaanin matkalle on 3-5 -vuotiaat. Joskus mukana on ollut pienempiäkin ja he menevät isompien mukana, mutta pelkästään pienille matka ei sovellu. Isommille lapsille olen joskus koettanut tätä leikkiä, mutta esimerkiksi eskarit kiinnittävät enemmän huomiota olemukseeni kuin asiaan. Ehkä leikki on heille jo liian helppo tai tylsä? Leikki ei vain toimi. Hyvä ryhmäkoko on noin 10 lasta. Silloin opettajia on hyvä olla mukana ainakin kaksi. Leikki kestää noin 45 minuuttia riippuen leikin käänteistä ja ryhmästä.

 Leikin tavoitteena on herätellä lapsia ihmettelemään, mistä banaanit tulevat ja minne banaanin kuoret päätyvät. Leikissä tulee esille myös biojätteen käsite. Matokompostorin Kosti Kompostimato on aina jännittävä tuttavuus. Kun ruokitaan Kostia, samalla konkretisoituu se, että biojätteestä syntyy multaa. Multa on tärkeä asia, ilman sitä ei ole ruokaa. Rahan käsittely liittyy Reilun kaupan banaaneihin, joita banaanini ovat lähes aina (niitä ei ole aina saatavilla!). Kerron, että työstä saadaan palkkaa ja sillä palkalla ostetaan tavaroita, joita tarvitaan. Leikissä on tietty juoni, joka se etenee minun ja lasten dialogin kautta.


Leikin juoni
Lapset istuvat edessäni. Aloitan kertomalla, kuka olen ja sen jälkeen kerron, mitä on kierrätys. Kysyn lapsilta, mitä he arvelevat kierrätyksen olevan. Kerron kierrätyksestä metallipurkin kautta. Ja huomautan, että tulin oikeastaan kertomaan banaaneista. Kysyn lapsilta mistä banaaneja saadaan? Keskustelemme hetken siitä. Seuraavaksi kysyn, kuka haluaa lähteä banaanin matkalle. Sen jälkeen lähdemme matkaan ja katsomaan missä banaanit kasvavat. Lähdemme Peruun laivalla ja minä johdan jonoa. Joku ottaa mua hännästä kiinni ja sitten mennään. Kun ohitamme Brasilian, otamme muutamat samba-askeleet matkalla. Perillä on kuuma - kerron, että banaanit tarvitsevat lämpimän ilmaston kasvaakseen. Mutta missä banaanit ovat? Onko näkyvissä banaanipuita? Yksi näkyy (pöydän päällä), mutta siinä ei ole banaaneja (ne ovat piilossa pöydän alla, vihreän peiton suojassa). Kerron, että joku on varmaan ne jo kerännyt puusta suojaan. Mutta vielä on töitä tekemättä. Lapset raottavat peittoa ja jokainen kerää itselleen piilosta banaanin. Ja kun kerran töitä on tehty, saa palkaksi 50 senttiä. Työtä tehdään kuumassa ilmanalassa ja hikeä pyyhitään iholta.


Lähetäänkö Peruun?


Banaanit on haettu laivalla Perusta ja kypsytetty Suomessa. Kaupassakäynnin jälkeen pääsemme herkuttelemaan, omnom!

Sitten lähdetään laivalla koti-Suomea kohti (jonossa). Jokaisella on banaani mukana. Muistutan, että banaania ei saa vielä syödä, eikä laivassa saa tuhlata rahaa. Suomessa banaanit laitetaan vielä kaupan varastoon kypsymään. Lapset menevät istumaan. Sitten lasketaan yhdessä viiteen tai kymmeneen sormilla. Nyt banaanit ovat kypsiä. Tässä kohtaa olen kauppias. Yksitellen lapset tulevat kauppaan ostoksille. Banaani maksaa nyt 50 senttiä eli juuri sen verran kuin lapset ovat tienanneet. Kerrataan, miten kaupassa toimitaan. Ensin otetaan banaani ja sitten se maksetaan. Sitten voikin mennä syömään banaania. Mulla on iso biopussin ja kerään kuoria siihen lapsilta. Laitamme yhdessä pieniksi paloiksi leikeltyjä kuoren palasia biopussiin. Kun kaikki ovat syöneet ja kuoret laitettu pusseihin ja osa jätetty vielä ilman pussia, vien lapset päiväkodin keittiöön katsomaan biojätesankoa. Vähän aikaa ihmetellään, mitä tänään on ollut aamupalalla ja sitten iso banaaninkuoripussi laitetaan biojätteen sekaan. Palaamme leikkihuoneeseen, ja kerron nukkuvasta ystävästäni, joka pitää herättää. Huudamme yhdessä Kosti Kompostimatoa. Olen ennen lasten tuloa piilottanut Kostin minikompostin sekä jäteauton. Kun Kosti herää, esittelen hänet kämmenelläni. Lapsetkin saavat halutessaan Kosti-lieron kämmenelleen. Lopuksi laitamme pienet banaaninkuoren palaset matokompostoriin. Kosti on iloinen, kun sai ruokaa.

 3-vuotias Tuomo-poika on oppinut banaanin matkalla ainakin sen, että kuoret ovat biojätettä, jotka pitää lajitella biojäteastiaan.

Viimeisimpänä paikalle huristelee jäteauto, johon laitetaan pieni pussi kuoria, ja jota jokainen saa vähän aikaa ajaa. Kohteena on Kajaanin Majasaaren jätekeskus, jossa pussi pudotetaan. Kerron miten multaa syntyy ja mitä mullasta voi syntyä. Esimerkiksi banaanipuu siellä Perussa!

Matkan päätteeksi teen palautekyselyn: kysyn, mitä heille jäi mieleen Banaanin matkasta. Jokainen voi kertoa, mitä jäi mieleen. Voin myös ehdottaa sanoja, joita lapset voivat sitten peukuttaa. Esimerkkisanoja: banaani, Peru, biojätesanko, Kurre, Kosti, kuuma, laivamatka, kauppa, jäteauto, palkka

Kiittelen ja jaan lapsille Kurre-tarrat ja kotiin vietäväksi Banaanin matka -vihkosen.
Keväterveisin

@Kurre

maanantai 9. tammikuuta 2017

Purkkirivistö upea ja suuri, koristaa kirjaston vitriiniä juuri!


Onko sinulla tullut joskus eteen tilanne, että purukumi on suussa ja siitä pitäisi päästä äkkiä eroon? Eikä tietenkään ole näköpiirissä mitään paikkaa mihin sen äkkiä laittaisi. Itse en pysty heittämään purukumia ulkona maahan, koska se on ikävän näköinen ja kaiken lisäksi koirat ja muutkin eläimet saattavat pistää sen poskeensa ikävin seurauksin. Joskus apu löytyy nenäliinasta, johon voi purukumin kietaista. Sitten kun tulee tarve nenäliinalle vuotavan nenän takia, siinä onkin epämääräisen näköinen kokkare valmiina. No, nyt minulla on käytössäni miniroskis ja olen todennut sen tosi käteväksi purukumiroskikseksi. Itse en polta tupakkaa, mutta tupakantumpeillekaan ei näytä olevan tarpeeksi roskakoreja. Miniroskis sopii myös tupakoitsijalle: laita tupakantumppi miniroskikseen, korkki napakasti kiinni ja luonto kiittää!

MIKÄ IHMEEN MINIROSKIS?

Miniroskis on alun perin diabeetikoiden mittaliuskapurkki, joka tuunataan erilaisilla tarroilla kauniiksi. Miniroskis mahtuu taskuun ja siihen voi laittaa tupakantumppeja, purukumeja ja muuta pientä roskaa. Miniroskikseen savuamaan jäänyt tupakantumppi sammuu pian, kun korkki napsahtaa kiinni. Miniroskista voi käyttää aina uudestaan ja uudestaan tyhjentämisen jälkeen.

ROSKA PÄIVÄSSÄ –LIIKE

Roska päivässä –liikkeen perustajan Tuula-Maria Ahosen ajatuksena on, että jokainen meistä voi vaikuttaa roskaamisen vähentämiseen. Jokainen voi noukkia maasta vaikkapa vain sen yhden roskan päivässä, ja tuloksena on roskattomampi ympäristö. On selvää, että siistiä ympäristöä ei roskata niin herkästi kuin valmiiksi sotkuista. Miniroskis on keskeinen osa Roska päivässä –liikettä. Se toimii ennaltaehkäisevästi: roskia ei tule edes heitettyä ympäristöön.

MINIROSKIS -PROJEKTI

Kestävä kehitys tarkoittaa Ekokympin näkökulmasta sitä, että luonnonvaroja täytyy säästää kierrättämällä niitä. Näin vähennetään myös jätekuormaa ja estetään siltä osin ympäristöongelmia. Jätteen lajittelu on yksi tapa edistää kestävää kehitystä. Kotona tehdyn lajittelun ansiosta suuri osa jätteestä pääsee kierrätykseen ja loput muuhun hyötykäyttöön, kuten energiaksi. Kaikkeen liittyy myös pyrkimys siistiin ja saasteettomaan ympäristöön. Miniroskis –projektia aloimme suunnitella jo keväällä 2016. Mietimme yhteistyökumppaneita ja yhteistyön organisointia. Purkkien lahjoittajina olivat luonnollisesti diabeetikot ja sopiviksi purkkien keräyspaikoiksi valikoituivat Lehtikankaan apteekki, Kajaanin seudun diabetesyhdistyksen toimisto Tutun tuvalla sekä Kainuun soten kansanterveyshoitajat Kajaanin pääterveysasemalla. Lisäksi Ekokympin toimistoon sai tuoda purkkeja. Purkkien kaunistajat löytyivät Kajaanin lukion kuvataiteen opiskelijoista. Purkkien keräys jatkuu edelleen.


MINIROSKIKSESSA ON IDEAA  

Miniroskikseen kulminoituu useita eri ajatuksia. Miniroskiksen avulla pidetään huolta yhteisestä ympäristöstämme. Tupakantumpit ja purukumit eivät ensiksikään näytä kadulla kovin miellyttäviltä. Toisekseen ne aiheuttavat ikäviä seurauksia. Pienet lapset ja eläimet saattavat syödä niitä ja seurauksena voi olla myrkytysoireita, erityisesti tupakantumpin osalta. Tupakantumppi sisältää useita myrkyllisiä ainesosia. Se ei maadu kunnolla, vaan se hajoaa pienen pieniin osiin ja kulkeutuu myrkkyineen useimmiten vesistöön. Sitä kautta myrkyt joutuvat kaloihin sekä lintuihin ja jossakin vaiheessa myös ihmiseen. Tupakantumppeja syydetään ympäristöön Suomessakin miljoonia kappaleita vuodessa.

Miniroskisten jakaminen tupakoitsijoille ei tarkoita sitä, että annetaan lupa polttaa tupakkaa. Päinvastoin, miniroskisten avulla tupakanpoltto tehdään näkyväksi ja siitä tehdään ympäristöongelma. Ympäristöongelma, joka on todellinen vaara myös tupakanpolttajalle ja hänen elimistölleen.

Miniroskis kertoo myös kierrätyksestä. Diabeetikoiden mittaliuskapurkit joutuisivat polttoon ilman miniroskiksen ideaa. Mittaliuskapurkki käytetään uudelleen, siitä tehdään persoonallinen ja se jaetaan uusille omistajille. Samaa miniroskista voi käyttää uudelleen, sisältö tyhjennetään sekajätteeseen. Miniroskisprojektia on tehty yhdessä. Yhdessä tekeminen on arvokasta, ja kun kaiken lisäksi eri toimijoiden välillä ei synny taloudellista hyötyä, voidaan puhua todellisesta jakamistaloudesta ja yhteisen hyvän edistämisestä. Hyvä kiertää.

Miniroskis tuo käyttäjälle iloa myös taiteen muodossa. Kajaanin pääkirjaston ala-aulaan avataan 10.1.2017 miniroskiksista ja sen tekijöistä näyttely ”Miniroskis – kierrätä kauniisti”.


Tervetuloa näyttelyn avajaisiin tiistaina 10.1.17 klo 12.00!

Tuunattuja purkkeja


@Anu Koskela