Hallinnon esittelyt ja haastattelut: Ritva Tolonen

Esittelemme ja haastattelemme Ekokympin hallinnon luottamushenkilöitä ja teemme niistä joko podcastin tai blogikirjoituksen. Kuuden luottamushenkilömme haastattelut ovatkin jo podcastina, ja niitä voit kuunnella täältä.

Kuka on Ritva Tolonen?

Esittelemme tänään täällä blogissamme tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Ritva Tolosen. Ritva on eläkeläinen Paltamon kunnasta, ja syntyjään hän on Rovaniemeltä. "Puolisoni on peruspaltamolainen. Minulla on kolme lasta ja viisi lastenlasta. He asustelevat Oulun seudulla", kertoo Ritva. Työhistoriaa hänelle on kertynyt Paltamon kunnan pääkirjanpitäjänä lähes 30 vuotta.

Ritva on tutustunut Ekokympin toimintaan jo työnsä kautta, koska Kainuun kunnathan omistavat Ekokympin. Luottamushenkilönä Ritvan tavoitteena on katsoa Ekokympin toiminnan kehittämistä lakien ja säännösten puitteissa turhia kustannuksia välttämällä ja tasapuolisesti kaikkia alueen kuntia huomioiden.  

 

Ekokympin talousluvuista ja ympäristöpolitiikasta

Kysyimme Ritvalta, vastaavatko Ekokympin talousluvut hänen mielestään toiminnan sisältöä. 

"Paltamon kunnan konsernikirjanpitäjänä jouduin tutustumaan Ekokympin talouslukuihin jo työni puolesta. Kunta on noin viiden prosentin osuudella osakkaana. Nyt uutena toiminnantarkastajana olen saanut tutustua tarkemmin sen noudattamaan toimintaan, ja totean että se näyttää tehokkaalta ja tasapuoliselta kuntia kohtaan", Ritva kuvailee.

Kysyimme myös, mitä mieltä hän on nykyisestä ympäristöpolitiikasta ja millä tavalla Ekokymppi hoitaa oman osansa siinä. "Valtakunnan tasolla ympäristöpolitiikka ja määräykset on laadittu suuria asutuskeskuksia silmällä pitäen. Säännökset tulevat EU:sta. Ne ovat useasti kalliita noudattaa harvaanasutuilla seuduilla. Ekokymppi on mielestäni ainakin hyvin vastannut kierrätyksen kehittämiseen", hän toteaa.

 

Lajittelu ja kierrätys omassa arjessa

Ritva asuu omakotitalossa kunnan lievealueella. Hän kertoo lajitelleensa ja kompostoineensa koko täällä asumisensa ajan. "Maitopurkit ja muovi on meillä se suurin jätteen kerryttäjä. Muovit kerätään mustaan jätesäkkiin ja maitopurkit polttoon. Jätteet kerätään talvisin peräkärryyn ja viedään pari kertaa vuodessa lajitteluasemalle. Lehdet, lasit, kartongit ja pienet metallit kulkevat kauppareissulla Rinki-ekopisteelle samoin paristot ja rikkinäiset lamput", Ritva kertoo.

 

Paras asia Ekokympin jätehuollossa?

"Ekokymppi antaa kaikille kuntien asukkaille mahdollisuuden toimia vastuullisesti ympäristön ja viihtyisyyden hyväksi", vastaa Ritva viimeiseen kysymykseemme. 

Kiitokset haastattelusta Ritvalle 🙏

@ Sari Komulainen

Vieraslajit Veks! – mutta miten ja miksi?

Pohjolan kevät, tuo kiihkeä vuodenaika, jolloin luonto herää hetkessä horroksestaan vain valmistautuakseen seuraavaan pitkään talveen. Kesän aikana tankatun ravinnon voimalla lisäännytään, ja talven tullen levätään. Karussa pohjolassa jokaisella elävällä olennolla on oma tilansa, paikkansa ja aikansa. Jokainen kukka tarvitsee omanlaisensa pörriäisen, ja päinvastoin. Kesän työ tuottaa hedelmiä, jotka myöskin siirtyvät syssymmällä osaksi ravintoketjua. Ekosysteemin ehdottomalla huipulla puuhasteleva ihmisotuskin kerää pakastimeensa luonnon antimia talvesta selvitäkseen, joten ihmisen vastuulle lankeaa lopulta myös luonnon monimuotoisuuden vaaliminen.

Eräs vakavimmista uhkista planeettamme luonnon monimuotoisuudelle ovat ihmisten mukana merten ja vuorten ylitse kulkeutuvat vieraslajit. Luontaisen kilpailun puuttuessa tulokkaat jyräävät kotoperäisiä lajeja tieltään ja vaikuttavat näin haitallisesti ekosysteemiin aina ravintoketjun huipulle asti. Vieraskasvien aiheuttamaan uhkaan on kiinnitetty viime vuosina lisääntyvissä määrin huomiota ja resursseja, ja sitä varten perustettiin myös Kainuun ja Ekokympin vieraslajiprojekti Vieraslajit Veks.

Projektin tärkeimmät kohdelajit ovat komealupiini, jättipalsami, jättiputki ja kurtturuusu. Vieraslajien kohdalla ennaltaehkäisy huomattavasti helpompaa ja edullisempaa, kuin haittojen korjaaminen myöhemmin.

Komealupiini

 

Monet pitävät komealupiinia tienvarsien silmänilona, eikä sitä hennota omalta tontiltakaan hävittää. Kauneus on katsojan silmässä, ja makuasioistahan voi aina kiistellä, mutta haitallisten vieraslajien torjunta on siitäkin huolimatta jokaisen maanomistajan vastuulla. 

Lainsäädännön tulkinnan mukaisena vähimmäisvaatimuksena torjuntatoimille voidaan pitää tehokasta leviämisen ehkäisyä, mikä tarkoittaa esimerkiksi lupiinin kukkien poistamista hallinnoimaltaan alueelta aina ennen siemenen kypsymistä. Kasvukauden alkaessa onkin hyvä alkaa silmäilemään lähiympäristönsä vieraslajitilannetta ja tutkailemaan sopivia keinoja niiden torjumiseksi.

Kookkaan juurakkonsa avulla talvehtiva komealupiini puskee pintaan heti sulavan lumipeitteen reunoilta, ja nämä voimakkaimmat yksilöt kannattaakin kaivaa juurineen ylös heti keväällä. Lupiini leviää tehokkaasti siemenestä, ja siemenpankki säilyy maaperässä jopa kymmeniä vuosia. Lupiini myös rehevöittää kasvualustaansa sitomalla juurinystyröillään ilmakehän typpeä maaperään, mikä tekee sen alkuperäisille lajeille elinkelvottomaksi. Lupiinin ikävin ominaisuus onkin se, että uudelle alueelle asetuttuaan sen hävittämisestä tulee yhä vaikeampaa. Uudet esiintymät täytyykin torjua heti havaittaessa. Sinnikkäällä torjunnalla ja erilaisia menetelmiä yhdistelemällä leviäminen saadaan kuitenkin pysäytettyä, ja kasvustoja hävitettyä kokonaan yksi kerrallaan.

Tienvarsiniittojen aikataulut turhauttavat ymmärrettävästikin lupiinin kanssa kamppailevia, ja siksi kannattaa hoitaa myös oman pihatiensä liittymä kuntoon aina ennen siemenen kehittymistä. Hyvässä hengessä käydyt keskustelut naapureiden kanssa ehkäisevät myös torjumatta jääneen lupiinikasvuston leviämistä yhä uudelleen tontilta toiselle. Vieraslajien torjunta onkin yhteinen juttu, jossa pienetkin teot ratkaisevat, ja esimerkissä on voimaa. Torjuntoihin tarvitaan aina maanomistajan lupa, joten naapurin tontille ei voi mennä kaivelemaan edes pimeyden turvin, vaikka siellä laiton vieraslajien suojelualue olisikin!

Jättipalsami

 

Yksivuotinen jättipalsami kukkii kesän ehtoopuolella aina loppusyksyyn asti. 

Jättipalsamin kitkentä tulee aloittaa ennen poksahtavan siemenkodan kypsymistä, sillä sen sinkoamat lukuisat siemenet voivat kulkeutua uusillekin kasvupaikoille kengissä ja vaatteissa. Tiheät kasvustot tukahduttavat alkuperäislajiston tieltään, ja heikkojen juurten aiheuttama maaperän eroosio voi jopa pilata taimenen kutujokia. Helposti maasta kitkemällä irtoava jättipalsami on palkitseva torjuttava, sillä sen siemenpankki säilyy maaperässä vain pari-kolme vuotta. Aluetta täytyy kuitenkin tarkkailla senkin jälkeen, sillä kymmensenttinenkin kasvi voi muodostaa siemeniä aluskasvillisuuteen piiloutuneena. Laajoja kasvustoja voi kitkemisen sijasta myös niittää viikatteella tai siimaleikkurilta mahdollisimman läheltä maanpintaa, mutta katkaistusta tyvestä versoaa helposti uusia varsia.

Jättiputki

 

Jättiputken myrkyllinen kasvineste aiheuttaa vakavia iho-oireita yhdessä auringonvalon kanssa, joten omatoiminen torjunta kannattaa suorittaa pilvisellä säällä, ihon kokonaan peittävässä vaatetuksessa.

 Alkukesästä pienet jättiputken lehtiversot voi kiskoa maasta hyvillä hansikkailla. Suuremmista kasveista katkaistaan maavarsi n. 20cm syvyydeltä. Tärkeintä jättiputken kohdalla on poistaa kukinto ja sulkea se tiiviisti kaksinkertaiseen jätesäkkiin, jonka voi toimittaa maksutta Ekokympin lajitteluasemille aukioloaikoina. Esiintymistä kannattaa aina ilmoittaa Vieraslajit Veks! -projektille, jolta saa myös torjunta-apua. Jättiputken kartoitus laji.fi -kartalle esimerkiksi iNaturalist-sovelluksella on erittäin tärkeää torjuntatyötä, sillä pitkän aikavälin tavoite on hävittää jättiputki Kainuusta kokonaan!

Kurtturuusu

Kurtturuusu aiheuttaa ongelmia etenkin rannikoilla ja saaristossa, jonne siemenet leviävät lintujen jätöksien mukana kaukaa sisämaasta asti.

Kurtturuusun hiekkarannoille ja saaristoon muodostamien läpitunkemattomien kasvustojen poistaminen on erittäin työlästä. Siksi kasvi on määritelty haitalliseksi ja hävitettäväksi koko Suomessa. Kurtturuusun tunnistaminen voi olla aluksi hankalaa, ja tuntomerkit kannattaakin tarkastaa rauhassa vieraslajit.fi -sivustolta. Tavallisimpia tuntomerkkejä ovat litteät, naurismaiset kiulukat, sekä karvaiset ja kurttuiset lehdet. Juuria sisältävää maa-ainesta ei pidä siirrellä tarpeettomasti, sillä pienikin juurenpätkä voi synnyttää uuden kasvuston. Kiulukoiden poistaminen ehkäisee siemenestä leviämistä.


Tarkemmat tunnistus- ja torjuntaohjeet: www.vieraslajit.fi

Vieraslajit kartalla: www.laji.fi

iNaturalist mobiilisovellus: https://inaturalist.laji.fi/  Ohjeet iNaturalistin käyttöön vieraslajien torjunnassa esim. hakusanoilla: iNaturalist vieraslajityössä

Ekokymppi ottaa vieraslajijätteen vastaan maksutta kaikilla lajitteluasemilla ja Majasaaressa 

-Lisääntymiskyvytön ”vihreä kasvijäte” voidaan tuoda lajitteluaseman ja Risu-Mattilan puutarhajätteen sijoituspaikan vierestä löytyvälle vieraslajipaikalle ympäri vuorokauden.

-Lisääntymiskykyinen kasvijäte tuodaan huolellisesti säkitettynä lajitteluaseman porttien sisäpuolelle tai Majasaaren jätekeskukseen aukioloaikoina. Projektikunnissa eli Kajaanissa, Kuhmossa, Suomussalmella, Sotkamossa sekä Paltamossa on jaossa oransseja jätesäkkejä, jotka toimivat vieraskasvijätteen tunnusvärinä lajittelussa.

Lisääntymiskyvytöntä vieraslajijätettä otetaan sellaisenaan vastaan puutarhajätteen vastaanottopaikkoihin oheisella kyltillä merkityille alueille. Tavallisen puutarhajätteen sekaan ei koskaan muovisäkkejä, eikä myöskään siemeniä tai muuta leviämisriskin aiheuttavaa kasvijätettä.

Kuljetettavan ja käsiteltävän kasvijätteen määrää pyritään valtakunnallisesti vähentämään samalla kun torjuntojen määrä lisääntyy. Miten tämä onnistuu?

Vieraslajien torjunnassa noudatetaan kasvukauden mukaisia menetelmiä, sekä lajinmukaista varovaisuutta leviämiskykyisten kasvinosien käsittelyssä. Nyrkkisääntönä on, että vihreät kasvinosat sisältävät lähinnä vettä, joten ne voidaan käsitellä torjuntapaikalla esim. läjittämällä tai kompostoimalla.

Jättipalsamin kukkimattoman torjuntajätteen voi läjittää tai kevytkompostoida paikan päällä tai jopa jättää niille sijoilleen. Kitkettyjen varsien tyvet tulee kuitenkin talloa murskaksi, sillä ne juurtuvat helposti uudelleen. Kevytkompostikehikon alle tulee jättää maavaraa, tai juurtumista estävää materiaalia.

Lupiinin niittojäte täytyy läjittää, jottei maaperä rehevöidy typpipitoisesta torjuntajätteestä. Lupiinin siemenvaihetta lähestyvät kukinnot tulee säkittää ja toimittaa lajitteluasemalle, tai hävittää muuten asianmukaisesti. Ylös kaivetut juurakot voi kääntää ylösalaisin kuivamaan auringossa, tarvittaessa vaikka pressun tai asfaltin päällä.

Leviämiskykyisen kasvijätteen voi mädättää mustassa jätesäkissä parin-kolmen kesän ajan, jolloin siemenetkin ehtivät todennäköisesti menettää elinvoimansa. Tavallisen kotikompostin lämpötila ei riitä tuhoamaan lupiinin siemeniä tai kurtturuusun juurakoita. Pieniä määriä esim. lupiinin kukintoja voi laittaa myös sekajäteastiaan, huolellisesti kaksin-kolminkertaiseen pussiin pakattuna. Jättiputken kukinnot tulisi aina säkittää huolella ja tiukasti, ja toimittaa lajitteluasemalle.

Vieraslajit Veks! projektiin saa yhteyden sosiaalisessa mediassa, sähköpostilla, tai puhelimitse. Etenkin jättiputkista kannattaa ilmoittaa matalalla kynnyksellä joko kuntaan, tai projektille.

Facebook: Vieraslajitveks

Instagram: @vieraslajitveks

Sähköposti: ville.juntunen@ekokymppi.fi

Puhelin: 044 7100 144

@ Ville Juntunen

Pilotti tekstiilikeräyksestä Ristijärvellä

Aloitimme viime kuussa Ristijärvellä poistotekstiilikeräyksen. Kyseessä on pilotti eli tällä harjoittelemme poistotekstiilien keräystä, lajittelua ja logistiikkaa sekä niihin liittyvää viestintää. Tarkoituksena on saada pilotista tarpeellista tietoa tulevaa, koko Kainuuta ja Suomea käsittävää poistotekstiilikeräystä varten. Pilotti päättyy tämän kuun lopussa.

Ekokympin yhteistyökumppanina ja poistotekstiilin kerääjänä sekä lajittelijana toimii Ristijärven 4 H-yhdistys, osoite: Willa Wanha, Koulutie 7. Willa Wanhan pihalla on iso jäteastia poistotekstiiliä varten, ja kirpputorin aukioloaikoina poistotekstiilit voi viedä suoraan sisälle.

Ensimmäisen keräysviikon aikana tekstiilijätettä tuli säkkitolkulla, mutta valitettavan paljon seassa oli sekajätteeseen kuuluvaa tekstiiliä.

4H-yhdistyksen työntekijät lajittelivat tekstiilit, ja ottivat sivuun myyntikelpoiset vaatteet.

 4H:n kirpputori sai kivasti vaatetta myyntiin, ja viisi säkkiä kertyi parin ensimmäisen keräysviikon aikana myös uusiotekstiilin jalostuslaitokseen toimitettavaksi. 

Mitä poistotekstiilipussiin voi laittaa?

- Hyväkuntoista, kuivaa ja puhdasta myyntiin kelpaavaa tekstiiliä 

- Huonokuntoista, kuivaa ja puhdasta (pienet tahrat eivät haittaa), uusiokäyttöön eli materiaalikiertoon kelpaavaa tekstiiliä

Esimerkiksi puserot, paidat, hameet, mekot, housut, takit, huivit, lakanat, pyyhkeet, tyynyliinat, verhot, pöytäliinat ja yksikerroksiset peitot

- Hyväkuntoisia, myyntiin kelpaavia mattoja, täkkejä, tyynyjä, pehmusteita, täytteellisiä päiväpeittoja ja pehmoleluja. Huonokuntoisena tai likaisena nämä voi laittaa jo kotona sekajäte energiaksi -jätteen sekaan.

Tekstiilien materiaalilla ei ole merkitystä. 

Laita poistotekstiilit aina muovipussiin (esimerkiksi kaupan muovikassi) ja sulje pussi hyvin, ettei sinne pääse kosteutta ja tuo se keräykseen. Tekstiilit ovat hyvin herkkiä pilaantumaan, varsinkin ulkokeräyksessä.

Mitä poistotekstiilipussiin ei saa laittaa?

- Kosteita, likaisia, haisevia, homeisia, öljyisiä tai tekstiilituholaisia sisältäviä tekstiilejä
alusvaatteita, sukkia ja sukkahousuja.

Nämä jätteet kuuluvat sekajäte energiaksi -roska-astiaan.

Taustalla uudistunut jätelaki ja EU-lainsäädäntö

Uusi jätelaki (2021) velvoittaa kuntia aloittamaan poistotekstiilien keräyksen vuoden 2023 alusta alkaen, ja Kainuussa ja Vaalassa keräyksestä vastaa Kainuun jätehuollon kuntayhtymä Ekokymppi.

Jätelakimuutoksen taustalla on vuonna 2018 asetettu EU-direktiivi, jonka tarkoituksena on vähentää vaateteollisuuden aiheuttamia ympäristöhaittoja. Tekstiilien valmistukseen kuluu paljon vettä sekä huomattava määrä haitallisia kemikaaleja. Lisäksi vaatteiden hiilijalanjälki on suuri, koska vaatteiden kuljetusmatkat ovat pitkiä.

Ympäristöhaitat vähenevät, kun tekstiilit käytetään uudelleen sellaisenaan tai esimerkiksi matonkuteina. Uusiokäyttäminen tarkoittaa sitä, että tekstiili hajotetaan materiaaliksi, ja näin saadaan esimerkiksi lankaa uusiin kankaisiin. Kummatkin tavat edistävät kiertotaloutta.

Toukokuun aikana kuulemme pilotin tuloksia, palataan silloin!

@ Anu Koskela, Ekokymppi, 044 071 0067