Jätteiden hautausmaa

Oli kaunis ja lämmin kesäkuun päivä, kun Kurre ja Biojätepeikko kurvasivat päiväkoti Kasselin pihaan muistomerkkikivien, maalipurkkien, pensseleiden ja roskapussin kanssa. Päiväkodin kanssa oli sovittu perustettavaksi pihalle ns. jätteiden hautausmaa, jossa tutkitaan erilaisten roskien maatumista ja ylipäätään sitä, mitä niille tapahtuu, jos ne jäävät luontoon. Vai tapahtuuko niille mitään?

Lapio heilui Kurrella, joka kaivoi aluksi 13 kuoppaa. Roskia olikin vain 12 kpl, joten yksi kuoppa jäi tyhjäksi. Lapsia oli 12, joten kaikki saivat haudata oman roskansa ja sen jälkeen maalata jotain muistomerkkiin. Kylläpä olivatkin niin ripeitä ja innokkaita lapsia – peikko ja Kurre eivät meinanneet pysyä mukana vauhdissaJ

Siellä ne nyt makaavat kuopassansa, Kurren roskaretken nimikkoroskat: Heikki Hernekeittopurkki, Lauri Lasipurkki, Merja Maitopurkki, Liisa Lihapullapakkaus, Pirjo Pizzapakkaus, Kari Karkkipussi, Bertta Banaaninkuori, Fifi Farkkuhame, Kalle Kumikenkä, Siiri Sipsipussi, Seija Styroksi ja Sari Sanomalehti.

Haudat tai osa niistä aukaistaan ensi kerran syyskuun alussa, kun Kasselissa vietetään lajitteluaiheista perhetapahtumaa. Vuoden päästä hautausmaa avataan kokonaan ja tutkitaan, mitä jätteille on tapahtunut. Ja käydään läpi roskaantumista ja lajittelun merkitystä.

Lajittelun oppimisen vuosi

Hautuumaan myötä Kasselissa alkaa ensimmäinen KEKE-vuosi, Sari teki yhtenä opinnäytetyönään Kasselille kestävän kehityksen ohjelman, jossa vuodeksi eteenpäin on tarkasti määritelty mitä asioita päiväkodissa kehitetään. Jätehuolto, lajittelu ja jätteen synnyn ehkäisy ovat näitä asioita. Vuosi alkaa tällä hautuumaan perustamisella ja päättyy hautojen avaamisella ja mahdollisesti sulkemisella.

Kesäkurre ja Bioskapeikko

Vuoden päästä katsotaan, mitä on tapahtunut Siiri Sipsipussille.

Tuomo hautasi Kari Karkkipussin.

@Kurre