Jätehuolto toimivaksi taloyhtiöissä

Tutkimus selvittää ongelmat ja tarjoaa mallin niiden hoitamiseksi

Ekokympin taloyhtiötutkimus 2016-17 selvittää taloyhtiöiden jätehuollon ongelmakohtia. Tavoitteena on löytää malli, jonka avulla taloyhtiöt voivat tarttua ongelmiin ja parantaa jätehuoltoaan. Tutkimuksessa on mukana neljä kajaanilaista taloyhtiötä, joissa on yhteensä 82 asuntoa ja asukkaita noin 150. Tutkimuksessa katsastettiin taloyhtiöiden jätekatokset, mm. niiden siisteys, selkeys, valaistus ja jäteastioiden kunto. Jokaiseen jätekatokseen tehtiin kaksi sekajätteen koostumustutkimusta, toinen kevätkesällä ja toinen syksyllä. Lisäksi havainnoitiin jäteastioiden käyttöasteita. Näiden perusteella tehtiin laskelmia säästöistä, jos käyttöastetta seurattaisiin ja lajittelu tehtäisiin oikein.

Samalla kun sekajätepussit haettiin, tehtiin katsaus jätekatokseen.

Jokaiseen asuntoon lähetettiin lomakekysely, jossa kysyttiin mm. asukkaiden asenteita ja tietotasoa lajittelusta. Lisäksi kysyttiin, mitä jäteastioita asunnossa on. Myös vuokranantajille lähetettiin kyselylomake. Heiltä kysyttiin mm. sitä, ovatko he antaneet ohjeita vuokralaisille lajittelusta. 

Asukkaista koottiin myös tilastollista tietoa. Lisäksi on oltu yhteydessä isännöitsijöihin mm. osallistumalla taloyhtiön kokouksiin. 

Tulosten mukaan jätekatoksien yleinen kunto oli hyvä. Tosin joissakin katoksissa oli rikkinäisiä ja likaisia jäteastioita. Lisäksi roska-astioiden tarrat ja seinällä olevat kyltit eivät olleet yhteneväisiä ja osa tiedoista oli vanhentunut. 

Sekajätteen koostumustutkimuksessa oli sekajätteen seassa keskimäärin 20 % biojätettä. Asuntoihin jaettiin biojäteastiat ja biojätepusseja ensimmäisen sekajätetutkimuksen jälkeen, mutta tällä ei ollut vaikutusta. Toisessa tutkimuksessa saatiin sama tulos.

Roskapussien sisällöstä biojätettä oli keskimäärin 20 %

Jäteastioiden täyttöasteen seuranta ei ollut kunnossa kaikissa taloyhtiöissä. Jäteastiat haettiin vajaina ja tämä tarkoitti taloyhtiölle turhia maksuja. 

Lomakekyselyn vastausprosentti oli 49 % (40/82). Vastausten mukaan lajittelu sujui hyvin, vaikka kävi ilmi, että kaikilla ei ollut kaikkia tarvittavia jäteastioita asunnossaan. Rivien välistä saattoi siten lukea epävarmuutta ja tietämättömyyttä jäteasioissa. Vastaajista suurin osa oli omistajia, jotka itse asuivat taloissa. Vuokralaisia asui kyselyn aikana 18 asunnossa. Vuokranantajille suunnatussa kyselyssä tuli esille, että vuokralaisille annetaan ohjeita lajitteluun, mutta vastuu lajittelusta kuului heidän mielestään vuokralaiselle. 

Parannusehdotuksia

Jätekatoksen astioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Joillekin likainen astia voi olla este lajittelussa. 

Astioiden tarrat pitää yhtenäistää seinän kylttien kanssa yhtäpitäviksi, myös seinän kylttejä täytyy päivittää.

Tietoa lajittelusta ja sen merkityksestä pitää lisätä. Tässä asiassa vuokranantajat voisivat olla tiukempia. Lupaus jätteen lajittelusta voisi olla vuokrasopimuksen ehtona. Toki tutkimuksessa oli vuokralaisia, jotka lajittelivat jätteensä hyvin. 

Tiedottaminen taloyhtiön säästöistä lajittelun seurauksena voi myös olla keino lajittelun paranemiseen. 

Taloyhtiön yhteisöllisyyttä pitää pyrkiä lisäämään. Joissakin taloyhtiössä toimii jo aktiivisia asukkaita, jotka esimerkiksi vievät vanhusten keräämät metallit ja lasipakkaukset Rinki-ekopisteille. Taloaktiivien tehtävänä voisi olla myös jäteastioiden täyttymisen seuranta.

Tutkimuksessa ei tutkittu taloyhtiön ja muiden toimijoiden kuten isännöitsijän, jäteurakoitsijan, huoltoyhtiön ja Ekokympin yhteistyön toimivuutta. Tiedon puute tällä tasolla saattaa myös vaikuttaa asumisessa syntyvän jätteen lajitteluun. 

@Anu Koskela

Ootko Sä Pönttö?

Pönttö, Purnukka ja Tölkki eivät kuulu sekajätteeseen

Ekokympin kampanjointi lajittelun puolesta jatkuu Kainuussa. Ootko sä Pönttö? - kampanjan tavoitteena on lisätä lasi- ja metallijätteen lajittelua ja kierrätystä. Taustalla on tiukentunut lainsäädäntö, jonka myötä lasin ja metallin lajitteluvelvoite on tulossa myös uusiin jätehuoltomääräyksiin.

Pönttö ja Purnukka eri paikkoihin
Lasimateriaalien lajittelussa on tärkeää pitää erillään pakkauslasit ja muu lasimateriaali kuten posliini ja keramiikka. Lasipakkaukset kuten hillopurkit kuuluvat RINKI-ekopisteelle. Sinne ei saa laittaa rikkoontuneita kahvikuppeja eikä juomalaseja, vaan ne on toimitettava lajitteluasemalle tai Entrinkiin.

Riikinvoiman ekovoimalaan menevän sekajätteen joukossa ei saa olla palamatonta jätettä kuten metallia ja lasia. Niistä tulee lisäkustannuksia, koska ne kuluttavat voimalan laitteistoja ja lisäävät tuhkan haitta-ainepitoisuuksia. Ekovoimala toimii sitä tehokkaammin, mitä tarkemmin jätteet on lajiteltu.

Sata turhaa rekkaa
Ekokymppi on tutkinut kainuulaisen sekajätteen koostumusta, ja tulosten mukaan väärää jätettä kuljetetaan ekovoimalaan yli 3,5 miljoonaa kiloa vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että yhteensä 100 turhaa rekkakuormaa ajetaan vuosittain Kajaanista Leppävirralle. Kustannuksia syntyy väärän jätteen kuljettamisesta noin 200 000 euroa – kainuulaisen maksettaviksi.

Kierrätys säästää luonnonvaroja
Rahallisen hyödyn lisäksi lajittelu säästää luonnonvaroja. Metallijäte ja pakkauslasit päätyvät teollisuudelle uusioraaka-aineiksi, jolloin neitseellisten raaka-aineiden tarve vähenee. Kahvikupit, juomalasit, vessanpöntöt, keraamiset esineet ja peililasit hyödynnetään maanrakentamisessa Majasaaren jätekeskuksessa.

Ootko Sä Pönttö? -kampanja näkyy muun muassa tapahtumissa ja useilla sosiaalisen median kanavilla kuten Instagram, Twitter, Facebook ja Snapchat. Tykkää @ootkosapontto –sivua Facebookissa!

Aiemmin kaikenlainen lasimateriaali laitettiin samaan lasinkeräykseen ja Ekokymppi käytti tuon materiaalin maanrakennuksessa.

Nykyisin pakkauslasi on vietävä Rinki-ekopisteelle ja "muu lasi" kuten posliini, keramiikka, kristalli ja tasolasi lajitteluasemalle tai jätekeskukseen, "Muu lasi" käytetään maanrakennuksessa hyödyksi.

Ekopisteeltä pakkauslasi tuodaan välivarastoon jätekeskukseen, josta Rinki Oy hakee ne ja vie Englantiin uusiokäyttöön.

Lisätietoa lajittelusta www.ekokymppi.fi > kodin lajitteluopas

@Sari Komulainen

Banaani lähtee matkalle

Kevät on tullut. Tiedän sen vähintäänkin siitä, että päiväkodit kutsuvat minua käymään ja viemään lapsia "Banaanin matkalle". Banaanin matka on elinkaarileikki, jota olen leikkinyt lasten kanssa jo neljä vuotta. Se muuttuu ja kehittyy matkan aikana. Muutan banaanin matkaa sitä mukaa, kun huomaan, että jotain uutta voisi tuoda leikkiin mukaan. Tai sitten huomaan, että leikki ei suju jossain kohdassa. En tiedä etukäteen miten ryhmä toimii, miten opettaja on mukana ja minkälainen on leikkitila. Kun menen päiväkotiin, minulle on varattu jokin huone ja se voi olla minkälainen vaan. Banaanin matkaa on leikitty ihan pienessä huoneessa ja myös tosi isossa jumppasalissa. Joka kerran rakennan itse matkan ja vien mukanani välineet. Käytän tilan huonekaluja tai esineitä hyväkseni leikissä. Omaa rekvisiittaa ovat laiva, banaanipuu, vihreä peitto, Reilun kaupan banaanit, leikki-rahat, banaanikauppa, matokompostori matoineen, jäteauto ja biojätepussit. Leikin rakentaminen kestää noin vartin.

Banaanin matkan tykötarpeet; banskulaiva, matokompostori, biojätettä kuljettava jäteauto yms.

Kohderyhmä ja tavoitteet
Paras kohderyhmä banaanin matkalle on 3-5 -vuotiaat. Joskus mukana on ollut pienempiäkin ja he menevät isompien mukana, mutta pelkästään pienille matka ei sovellu. Isommille lapsille olen joskus koettanut tätä leikkiä, mutta esimerkiksi eskarit kiinnittävät enemmän huomiota olemukseeni kuin asiaan. Ehkä leikki on heille jo liian helppo tai tylsä? Leikki ei vain toimi. Hyvä ryhmäkoko on noin 10 lasta. Silloin opettajia on hyvä olla mukana ainakin kaksi. Leikki kestää noin 45 minuuttia riippuen leikin käänteistä ja ryhmästä.

 Leikin tavoitteena on herätellä lapsia ihmettelemään, mistä banaanit tulevat ja minne banaanin kuoret päätyvät. Leikissä tulee esille myös biojätteen käsite. Matokompostorin Kosti Kompostimato on aina jännittävä tuttavuus. Kun ruokitaan Kostia, samalla konkretisoituu se, että biojätteestä syntyy multaa. Multa on tärkeä asia, ilman sitä ei ole ruokaa. Rahan käsittely liittyy Reilun kaupan banaaneihin, joita banaanini ovat lähes aina (niitä ei ole aina saatavilla!). Kerron, että työstä saadaan palkkaa ja sillä palkalla ostetaan tavaroita, joita tarvitaan. Leikissä on tietty juoni, joka se etenee minun ja lasten dialogin kautta.


Leikin juoniLapset istuvat edessäni. Aloitan kertomalla, kuka olen ja sen jälkeen kerron, mitä on kierrätys. Kysyn lapsilta, mitä he arvelevat kierrätyksen olevan. Kerron kierrätyksestä metallipurkin kautta. Ja huomautan, että tulin oikeastaan kertomaan banaaneista. Kysyn lapsilta mistä banaaneja saadaan? Keskustelemme hetken siitä. Seuraavaksi kysyn, kuka haluaa lähteä banaanin matkalle. Sen jälkeen lähdemme matkaan ja katsomaan missä banaanit kasvavat. Lähdemme Peruun laivalla ja minä johdan jonoa. Joku ottaa mua hännästä kiinni ja sitten mennään. Kun ohitamme Brasilian, otamme muutamat samba-askeleet matkalla. Perillä on kuuma - kerron, että banaanit tarvitsevat lämpimän ilmaston kasvaakseen. Mutta missä banaanit ovat? Onko näkyvissä banaanipuita? Yksi näkyy (pöydän päällä), mutta siinä ei ole banaaneja (ne ovat piilossa pöydän alla, vihreän peiton suojassa). Kerron, että joku on varmaan ne jo kerännyt puusta suojaan. Mutta vielä on töitä tekemättä. Lapset raottavat peittoa ja jokainen kerää itselleen piilosta banaanin. Ja kun kerran töitä on tehty, saa palkaksi 50 senttiä. Työtä tehdään kuumassa ilmanalassa ja hikeä pyyhitään iholta.



Lähetäänkö Peruun?



Banaanit on haettu laivalla Perusta ja kypsytetty Suomessa. Kaupassakäynnin jälkeen pääsemme herkuttelemaan, omnom!

Sitten lähdetään laivalla koti-Suomea kohti (jonossa). Jokaisella on banaani mukana. Muistutan, että banaania ei saa vielä syödä, eikä laivassa saa tuhlata rahaa. Suomessa banaanit laitetaan vielä kaupan varastoon kypsymään. Lapset menevät istumaan. Sitten lasketaan yhdessä viiteen tai kymmeneen sormilla. Nyt banaanit ovat kypsiä. Tässä kohtaa olen kauppias. Yksitellen lapset tulevat kauppaan ostoksille. Banaani maksaa nyt 50 senttiä eli juuri sen verran kuin lapset ovat tienanneet. Kerrataan, miten kaupassa toimitaan. Ensin otetaan banaani ja sitten se maksetaan. Sitten voikin mennä syömään banaania. Mulla on iso biopussin ja kerään kuoria siihen lapsilta. Laitamme yhdessä pieniksi paloiksi leikeltyjä kuoren palasia biopussiin. Kun kaikki ovat syöneet ja kuoret laitettu pusseihin ja osa jätetty vielä ilman pussia, vien lapset päiväkodin keittiöön katsomaan biojätesankoa. Vähän aikaa ihmetellään, mitä tänään on ollut aamupalalla ja sitten iso banaaninkuoripussi laitetaan biojätteen sekaan. Palaamme leikkihuoneeseen, ja kerron nukkuvasta ystävästäni, joka pitää herättää. Huudamme yhdessä Kosti Kompostimatoa. Olen ennen lasten tuloa piilottanut Kostin minikompostin sekä jäteauton. Kun Kosti herää, esittelen hänet kämmenelläni. Lapsetkin saavat halutessaan Kosti-lieron kämmenelleen. Lopuksi laitamme pienet banaaninkuoren palaset matokompostoriin. Kosti on iloinen, kun sai ruokaa.

 3-vuotias Tuomo-poika on oppinut banaanin matkalla ainakin sen, että kuoret ovat biojätettä, jotka pitää lajitella biojäteastiaan.

Viimeisimpänä paikalle huristelee jäteauto, johon laitetaan pieni pussi kuoria, ja jota jokainen saa vähän aikaa ajaa. Kohteena on Kajaanin Majasaaren jätekeskus, jossa pussi pudotetaan. Kerron miten multaa syntyy ja mitä mullasta voi syntyä. Esimerkiksi banaanipuu siellä Perussa!

Matkan päätteeksi teen palautekyselyn: kysyn, mitä heille jäi mieleen Banaanin matkasta. Jokainen voi kertoa, mitä jäi mieleen. Voin myös ehdottaa sanoja, joita lapset voivat sitten peukuttaa. Esimerkkisanoja: banaani, Peru, biojätesanko, Kurre, Kosti, kuuma, laivamatka, kauppa, jäteauto, palkka

Kiittelen ja jaan lapsille Kurre-tarrat ja kotiin vietäväksi Banaanin matka -vihkosen.
Keväterveisin

@Kurre

Purkkirivistö upea ja suuri, koristaa kirjaston vitriiniä juuri!

Onko sinulla tullut joskus eteen tilanne, että purukumi on suussa ja siitä pitäisi päästä äkkiä eroon? Eikä tietenkään ole näköpiirissä mitään paikkaa mihin sen äkkiä laittaisi. Itse en pysty heittämään purukumia ulkona maahan, koska se on ikävän näköinen ja kaiken lisäksi koirat ja muutkin eläimet saattavat pistää sen poskeensa ikävin seurauksin. Joskus apu löytyy nenäliinasta, johon voi purukumin kietaista. Sitten kun tulee tarve nenäliinalle vuotavan nenän takia, siinä onkin epämääräisen näköinen kokkare valmiina. No, nyt minulla on käytössäni miniroskis ja olen todennut sen tosi käteväksi purukumiroskikseksi. Itse en polta tupakkaa, mutta tupakantumpeillekaan ei näytä olevan tarpeeksi roskakoreja. Miniroskis sopii myös tupakoitsijalle: laita tupakantumppi miniroskikseen, korkki napakasti kiinni ja luonto kiittää!

MIKÄ IHMEEN MINIROSKIS?

Miniroskis on alun perin diabeetikoiden mittaliuskapurkki, joka tuunataan erilaisilla tarroilla kauniiksi. Miniroskis mahtuu taskuun ja siihen voi laittaa tupakantumppeja, purukumeja ja muuta pientä roskaa. Miniroskikseen savuamaan jäänyt tupakantumppi sammuu pian, kun korkki napsahtaa kiinni. Miniroskista voi käyttää aina uudestaan ja uudestaan tyhjentämisen jälkeen.

ROSKA PÄIVÄSSÄ –LIIKE

Roska päivässä –liikkeen perustajan Tuula-Maria Ahosen ajatuksena on, että jokainen meistä voi vaikuttaa roskaamisen vähentämiseen. Jokainen voi noukkia maasta vaikkapa vain sen yhden roskan päivässä, ja tuloksena on roskattomampi ympäristö. On selvää, että siistiä ympäristöä ei roskata niin herkästi kuin valmiiksi sotkuista. Miniroskis on keskeinen osa Roska päivässä –liikettä. Se toimii ennaltaehkäisevästi: roskia ei tule edes heitettyä ympäristöön.

MINIROSKIS -PROJEKTI

Kestävä kehitys tarkoittaa Ekokympin näkökulmasta sitä, että luonnonvaroja täytyy säästää kierrättämällä niitä. Näin vähennetään myös jätekuormaa ja estetään siltä osin ympäristöongelmia. Jätteen lajittelu on yksi tapa edistää kestävää kehitystä. Kotona tehdyn lajittelun ansiosta suuri osa jätteestä pääsee kierrätykseen ja loput muuhun hyötykäyttöön, kuten energiaksi. Kaikkeen liittyy myös pyrkimys siistiin ja saasteettomaan ympäristöön. Miniroskis –projektia aloimme suunnitella jo keväällä 2016. Mietimme yhteistyökumppaneita ja yhteistyön organisointia. Purkkien lahjoittajina olivat luonnollisesti diabeetikot ja sopiviksi purkkien keräyspaikoiksi valikoituivat Lehtikankaan apteekki, Kajaanin seudun diabetesyhdistyksen toimisto Tutun tuvalla sekä Kainuun soten kansanterveyshoitajat Kajaanin pääterveysasemalla. Lisäksi Ekokympin toimistoon sai tuoda purkkeja. Purkkien kaunistajat löytyivät Kajaanin lukion kuvataiteen opiskelijoista. Purkkien keräys jatkuu edelleen.


MINIROSKIKSESSA ON IDEAA  

Miniroskikseen kulminoituu useita eri ajatuksia. Miniroskiksen avulla pidetään huolta yhteisestä ympäristöstämme. Tupakantumpit ja purukumit eivät ensiksikään näytä kadulla kovin miellyttäviltä. Toisekseen ne aiheuttavat ikäviä seurauksia. Pienet lapset ja eläimet saattavat syödä niitä ja seurauksena voi olla myrkytysoireita, erityisesti tupakantumpin osalta. Tupakantumppi sisältää useita myrkyllisiä ainesosia. Se ei maadu kunnolla, vaan se hajoaa pienen pieniin osiin ja kulkeutuu myrkkyineen useimmiten vesistöön. Sitä kautta myrkyt joutuvat kaloihin sekä lintuihin ja jossakin vaiheessa myös ihmiseen. Tupakantumppeja syydetään ympäristöön Suomessakin miljoonia kappaleita vuodessa.

Miniroskisten jakaminen tupakoitsijoille ei tarkoita sitä, että annetaan lupa polttaa tupakkaa. Päinvastoin, miniroskisten avulla tupakanpoltto tehdään näkyväksi ja siitä tehdään ympäristöongelma. Ympäristöongelma, joka on todellinen vaara myös tupakanpolttajalle ja hänen elimistölleen.

Miniroskis kertoo myös kierrätyksestä. Diabeetikoiden mittaliuskapurkit joutuisivat polttoon ilman miniroskiksen ideaa. Mittaliuskapurkki käytetään uudelleen, siitä tehdään persoonallinen ja se jaetaan uusille omistajille. Samaa miniroskista voi käyttää uudelleen, sisältö tyhjennetään sekajätteeseen. Miniroskisprojektia on tehty yhdessä. Yhdessä tekeminen on arvokasta, ja kun kaiken lisäksi eri toimijoiden välillä ei synny taloudellista hyötyä, voidaan puhua todellisesta jakamistaloudesta ja yhteisen hyvän edistämisestä. Hyvä kiertää.

Miniroskis tuo käyttäjälle iloa myös taiteen muodossa. Kajaanin pääkirjaston ala-aulaan avataan 10.1.2017 miniroskiksista ja sen tekijöistä näyttely ”Miniroskis – kierrätä kauniisti”.

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin tiistaina 10.1.17 klo 12.00!

Tuunattuja purkkeja

@Anu Koskela

Bokashi auttaa lämpökompostoria talvella

Asun omakotitalossa ja minulla on pihalla lämpökompostori. Se on tosi hyvä biojätteen käsittelijä, mutta kovilla pakkasilla se saattaa jäätyä. Jäätymisen estämiseen on keinoja; jotkut esimerkiksi vetävät sähköjohdon kompostoriin ja lämmittävät sitä sähkölampun avulla. Toiset taas laittavat kuumavesikanistereita kompostorin sisälle lämmittäjiksi. Näinkin voi tehdä, etenkin jos on iso perhe ja kompostoriin tarvitaan tilaa enemmän. Pienemmän perheen biojätteille riittää tilaa, jos kompostori on syksyllä tyhjennetty. Vaikka kompostori jäätyy, sinne voi lisätä biojätettä ja päälle seosainetta. Keväällä, yleensä jo maaliskuun alussa kompostori viimeistään lähtee käyntiin ja biojäte laskeutuu aika nopeasti.

Minullakin lämpökompostori jäätyy. Leudoilla talvi-ilmoilla sen toiminta jatkuu, mutta kun lähestytään -20 astetta, alkaa jähmettyminen. Syynä on vähäinen biojätteen määrä (2 hlöä) ja lämpökompostorin huono kansi. Kun kannen aukaisee, se ei pakkasella mene enää tiivisti kiinni. Kompostista tuleva höyry tiivistyy heti kanteen. Tähän olen kehitellyt kaikenlaista konstia. Olen laittanut pyyhkeen kannen päälle, ettei siihen sataisi lunta. Silti kansi ei mene kunnolla kiinni biojätteen laiton jälkeen. Olen rapsutellut jäätä ja lämpimällä vedellä sulatellut kannen ja kompostorin yhtymäkohtaa. Sitten hankin bokashi-kompostorin ja annoin lämpökompostorin olla.

Bokashi on pieni sisäkompostori, jota voi käyttää ympäri vuoden. Se mahtuu vaikka penkin alle. Minä käytän sitä, kun lämpökompostori jäätyy talvella. Biojäteastia olisi hyvä pitää tiskipöydällä, että sen muistaa joka päivä laittaa bokashi-kompostoriin. Tämä siksi, että biojäte on hyvä paloitella pienemmäksi. Muutaman päivän biojäteannos on jo vähän työläämpi laittaa bokashi-kompostoriin, kun kaikki biojäte on mennyt jo sekaisin. Biojätteen ollessa tuoretta, työ on helpompaa. Olen laittanut kaikenlaista biojätettä bokashi-kompostoriin, kahvinporoista kalaan. Biojätteen päälle ripottelen lisäksi bokashirouhetta.

 Meillä bokashi täyttyy noin kolmessa viikossa. Bokashi-kompostoripakettiin kuuluu myös toinen sanko, jota aletaan täyttää, kun ensimmäinen sanko on täysi. Minulla on ostobokashi, sen voi toki tehdä itsekin. Tiivis kansi estää hajujen leviämisen, tosin biojäte astiassa ei haise. Hajun aiheuttaa enemmänkin sekaan laitettava bokashirouhe, joka koostuu erilaisista mikrobeista. Kyseessä on maitohappokäyminen. Kun bokashi-kompostori on täysi, se jätetään hapattumaan eli fermentoitumaan. Kansi pidetään tiiviisti kiinni kahden seuraavan viikon ajan. Sankon alaosassa on hana, josta pitää muistaa ottaa nestettä pois lähes joka päivä.

Biojätteen kerääminen ja sen fermentoituminen kestää yhteensä viisi viikkoa. Näin syntyy bokashia, joka olisi tarkoitus sekoittaa multaan, mutta minä kaadan sen sellaisenaan lämpökompostoriin. Yleensä valmis bokashi saa lämpökompostoriin eloa aikaan ja se lähtee käyntiin. Minusta kompostointi on niin hyvä asia, että sen eteen kannattaa tehdä töitä. Kaiken lisäksi on mielenkiintoista saada uusi pienoisekosysteemi toimimaan. Kompostori on monen eliön koti.

Bokashi-kompostorin voi rakentaa itsekin

Lisätietoja: fi.wikipedia.org/wiki/Bokashi, takalaiska.blogspot.fi/2016/01/bokashi-paivakirjani-osa-4-talvi-ja.html, http://www.bokashigarden.fi/bokashin-abc

@Anu Koskela

Paloiko pottu?

Verestelin tässä viime vuotta, koska Ekokympin vuosikertomus 2016 on tekeillä ja ilmestyy ensi viikolla. Todettakoon jälleen, että me neuvonnan ammattilaiset oomme saaneet viime vuonna paljon aikaiseksi. Alla on vuosikertomuksemme kappale "Neuvonta ja tiedotus".

Palaako pottu? -kampanja
Toimintavuoden kampanja oli nimeltään ”Palaako pottu?”, jonka tarkoituksena oli tehostaa biojätteen lajittelua. Kampanja oli esillä neuvontakäynneillä ja tapahtumisssa kuten RSA-messuilla, Mahdollisuuksien torilla ja Markkinakadulla. Kampanjaan sisältyi myös kompostointineuvontaa ja ”Bioporukka”-tempaus, jossa kannustettiin naapuruksia yhteiskompostointiin tai yhteisen bioastian käyttöön.

Ympäristökasvatusta ja yhteistyötä
Kurre Kainuulainen vieraili Kajaanin perhekahviloissa ja Kuhmon seurakunnan lapsityön järjestämässä Lentuan luontoillassa ja päiväkodeissa (mm. Puolangan päiväkodit).

Päiväkoti Kasselin kanssa tehtiin paljon yhteistyötä, mikä liittyi päiväkodin kestävän kehityksen (KEKE) ohjelmaan. Siihen on kirjattu jätehuoltoon liittyvät tavoitteet ja toimenpiteet vuodeksi eteenpäin. Toteutus aloitettiin kesäkuussa tutustumalla Ekokymppiin ja Majasaaren jätekeskukseen. Elokuussa perustettiin matokompostori, ja päiväkodin roska-astiat tarroitettiin kuvallisilla lajitteluohjeilla ja aloitettiin metallin ja lasipakkausten keräys. Syyskuussa järjestettiin perheiden, päiväkodin ja Ekokympin yhteinen tapahtuma, Kurren potturastit. Päiväkodin pihalla oli toimintarasteja, jossa lapset ja vanhemmat pienensivät roskavuorta askartelemalla vanhasta uutta, lajittelemalla roskat ja kompostoimalla biojätteet. Kekevuosi jatkui lokakuun elinkaariteemalla ja loppuvuoden jätteen synnyn ehkäisyllä.

Neuvojat vierailivat Kajaanissa Lehtikankaan koululla, Lyseolla, Keskuskoululla, sairaalakoululla, Paltamon Korpitien kouluilla sekä Suomussalmen kirkonkylän koululla. Neuvonta sisälsi esityksiä Vichypullon elämästä, Tuikun tarinasta ja toiminnallisia tuokioita jätteen lajitteluun ja kestävään kehitykseen liittyen.

Kainuun ammattiopiston kanssa tehtiin paljon yhteistyötä. Eri koulutusaloille pidettiin useita luentoja ja lajittelutyöpajoja, ja lukuisia oppilasryhmiä kävi tutustumassa Majasaaren jätekeskukseen.

Kajaanin lukion kanssa tehtiin yhteistyötä Miniroskis -projektissa. Lukion kuvataideopiskelijat kuvittivat tarroja, joita liimattiin diabeetikoilta kerättyihin mittaliuskapurkkeihin. Projekti jatkuu vuoden 2017 puolelle. Lisäksi kuvataidelinjan opiskelijoille pidettiin luento kestävästä kehityksestä.

Maahanmuuttajille pidettiin useita luentoja jätehuollosta Kajaanin Monikassa (monikulttuurinen toimintakeskus). Jokavuotinen jätteiden lajittelu –päivä pidettiin Kainuun Opistolla. Maahanmuuttajia kävi tutustumassa Majasaaren jätekeskukseen ja Sotkamon lajitteluasemalle. Myös Kajaanin maahanmuuttajapalveluiden henkilökunnalle pidettiin luento jätteiden lajittelusta. Neuvojat tekivät yhteistyötä Otanmäen vastaanottokeskuksen henkilökunnan kanssa.

Jätekatosneuvontaa taloyhtiöissä
Jätekatosneuvontaa tehtiin Kajaanissa ja Kuhmossa. Asukkaat kokoontuivat oman jätekatoksen äärelle, jossa neuvojan kanssa havainnoitiin jätekatoksen siisteyttä ja kehittämiskohteita ja käytiin läpi jätteen lajitteluun liittyvät asiat. suuksissa. Myös isännöitsijäyritysten kanssa tehtiin yhteistyötä luennoimalla taloyhtiöiden hallitusten koulutustilaisuuksisa.

Muu yhteistyö
Yhteistyötä tehtiin eri kyläyhdistysten sekä 5E-kylät- ja Kuhmon Green Care -hankkeen kanssa. Luentoja pidettiin Suomussalmen kirkonkylällä sekä Ojanperän, Etelä-Kajaanin, Sapsoperän ja Suovaaran kyläyhdistyksessä. Nämä kyläyhdistysillat pidettiin useimmiten yhteistyössä Kainuun Nuotan jätevesihankkeen kanssa. Jätevesihankkeen kanssa yhteistyössä pidettiin myös luentoja kansalaisopistolla. Lisäksi Suomussalmen kunnan työntekijöille pidettiin maaliskuussa kestävän kehityksen koulutus.

Tapahtumat ja kilpailut
- RSA-Messut huhtikuussa
- Mahdollisuuksien tori toukokuussa
- Manamansalon ja Neittävän kyläyhdistys
ten tilaisuudet sekä mehutarjoilut lajittelu
asemilla ja jätekeskuksessa kesäkuussa
- SOME-kesäkisa nuorille kesäkuussa
- Markkinakatu heinäkuussa
- Energiansäästöviikko lokakuussa
- Vanahiksen ekopäivä ja Entringin huussi-
päivä marraskuussa

Tuikkujahti päättyi
Ekokympin järjestämä viides ja viimeinen Tuikkujahti päättyi tammikuun lopussa. Kisan 2015-16 voitti Puolankajärven koulun 2 A-luokka tuloksellaan 2 636 tuikkukuorta/ oppilas. Palkinnoksi voittajaluokka sai 300 euron rahapalkinnon. Toiseksi kisassa sijoittui kajaanilaisen Pietari Brahen koulun / Lehtikankaan yksikön 5 A-luokka, joka palkittiin 200 euron rahapalkinnolla. Kolmas sija meni myös Pietari Brahen koululle / Soidinsuon yksikkö. Siellä 4 B-luokka saa 100 euron rahapalkinnon. Lisäksi muiden osallistujien kesken arvottiin 100 euron rahapalkinto, jonka voitti Teppanan koulun 2 B-luokka Kajaanista. Jokainen kilpailussa mukana ollut luokka sai osallistumisestaan diplomin, ja kaikkia osallistujia muistettiin Tuikkujahti-värikynäsetillä. Kainuussa Tuikkujahtiin osallistui 32 luokkaa ja 630 oppilasta, ja yhteensä tuikkuja kerättiin 448 177 kappaletta.

Painotuotteet
- Vuosikertomus 2015, 400 kpl
- Vuosikalenteri 2017, 51 000 kpl
- Kurren puuhavihko, 400 kpl
- Kurren muistipelikortit, 400 kpl
- Bioporukka-esite, 200 kpl
- Kompostointiopas, 500 kpl
- Yhteinen juttu, kompostointiopas, 1 000 kpl
- Yhteinen juttu, kodin lajitteluopas, 3 000 kpl

Vuosikalenteri 2016 jaettiin joulukuussa jokaiseen Kainuun talouteen ja useimpiin yrityksiin (yhteensä 43 671 kpl) sekä ulkopaikkakunnalla asuville kesämökkiläisille (6 094 kpl). Toiminta-alueen uusille kiinteistön omistajille, 1590 kpl, lähetettiin jätehuollon tietopaketti, joka sisälsi mm. jätehuoltomääräykset, vuosikalenterin, organisaatioesitteen ja lajitteluohjeita.

Verkkoviestintä
Ekokympin verkkosivuja päivitettiin säännöllisesti ja uutiskirje Ekoaviisi julkaistiin joka toinen kuukausi. Facebookin lisäksi muita somekanavia olivat Twitter, Instagram ja kaksi blogia sekä Snapchat. Mainontaa ja tietoiskuja julkaistiin myös radiossa ja televisiossa.

Sisäinen tiedonkulku hoidettiin yhteisillä palavereilla ja sähköpostilla sekä hallinnon taukohuoneessa olevan fläppitaulun avulla. Hallinnon ja jätekeskuksen / lajitteluasemien välinen tiedonkulku hoidettiin lähinnä puhelimitse ja sähköpostitse.

”Yhteinen juttu” - jätelaitosten neuvontayhteistyö
Itä-Suomessa kunnallisten jätelaitosten neuvonnassa on tehty yhteistyötä yli viisi vuotta. Ekokymppi liittyi neuvontayhteistyöhön viime kesänä. ”Yhteinen juttu” tuottaa asiakaslehteä, vuosikalenteria ym. neuvontamateriaalia. Yhteistyöryhmään kuuluvat jätelaitokset Ekokymppi, Jätekukko, Metsäsairila, Puhas, ja Ylä-Savon Jätehuolto.

Anu ja lapset ja matokompostori

Bioporukkakampanjassa jaettiin bioastioita kimppakompostoijille ja yhteisen bioastian käyttäjille.

Kesäkisan mannekiinit 

Palaako pottu? - näkyi messuilla, markkinakadulla ja muissa tapahtumissa ja kuului radiossa.

@Kurre Kainuulainen

METALLIT KIERRÄTYKSEEN

Joku voi ajatella, ettei hänen peltipurkkinsa paljoa paina sekajätteen seassa, mutta kun katsotaan asiaa monen samalla tavalla ajattelevan ja Kainuun mittakaavassa, painoa ja kustannuksia syntyykin aika lailla. Jätteen lajittelu on kodin tehtävä, mutta samalla se on ekoteko, joka edistää yhteistä hyvää.

Usein ei tulla ajatelleeksi, kuinka arvokkaita metallit ovat. Ruostumattomasta teräksestä tehty haarukka on käynyt läpi pitkän prosessin ennen kuin se päätyy keittiöön. Prosessi alkaa siitä, että etsitään ja löydetään malmio. Malmio tarkoittaa kiviesiintymää, jonka metallipitoisuus on niin hyvä, että sen louhinta kannattaa taloudellisesti. Louhimisen jälkeen malmikivi rikastetaan, jotta päästään eroon ns. sivukivestä. Raudan osalta tämä tapahtuu niin, että kivi murskataan ja sen jälkeen rautamineraalit saadaan erotettua magneettien avulla murskasta. Rauta on edelleen sidoksissa muihin alkuaineisiin, joista yleisin on happi. Rauta saadaan erilleen hapesta pelkistysreaktion avulla masuunissa (uuni), jossa lämpötila on noin 1500 oC. Pelkistysreaktioon tarvitaan lisäksi hiiltä. Reaktiossa syntyy rautaa ja hiilidioksidia. Rautaan jää pelkistyksessä jonkin verran hiiltä, joka poltetaan pois. Kun hiilen pitoisuus on enää 0,5 – 1,5 % syntyy terästä. Ruostumatonta terästä syntyy, kun teräkseen lisätään kromia. Tämän jälkeen ruostumaton teräs kuljetetaan tuotantolaitoksiin.

Ruostumattomasta teräksestä tehty haarukka on pitkäikäinen, mutta joskus sen käyttö loppuu. Jos haarukka on vielä käyttökelpoinen, sen voi viedä Kainuussa kierrätyskeskukseen (Entrinki) tai kirpputoreille. Käyttökelvottoman haarukan paikka on metallinkeräys. Haarukan voi viedä Rinki-Ekopisteelle muun pienmetallin mukana tai Kainuun kuntien lajitteluasemille tai Kajaanin Majasaaren jätekeskukseen isomman metalliromun mukana. Metalli päätyy Kajaanin Romu Oy:lle, jossa metallit murskataan ja lajitellaan. Sen jälkeen metallit kuljetetaan tuotantolaitoksiin.

Ruostumaton teräs on nykyisin tehokkaasti kierrätettyä, se on arvokasta raaka-ainetta ja sillä on jo laajat ja toimivat markkinat. Tältä osin toteutuu jo uusiutumattomien luonnonvarojen säästäminen ja jätteen määrän vähentäminen. Ruostumattoman teräksen kierrätysaste on yli 80 %. Suomessa Outokumpu Oy:ssä ruostumattoman teräksen tuotannossa kierrätetty aines on pääraaka-aineena.

Mutta mitä jos haarukkaa ei viedäkään metallinkeräykseen? Näissä tapauksissa se päätyy sekajätteen sekaan. Sekajätteen seassa se lähtee Kainuusta Riikinvoima Oy:n ekovoimalaitokseen Leppävirralle tai Ruotsin Bodeniin polttoon. Ekokympin tekemän sekajätteen koostumustutkimuksen mukaan sekajätteen seassa on keskimäärin 3 % metalleja. Viemme polttoon vuodessa noin 12 miljoonaa kiloa kotitalouksien sekajätettä, jonka seassa menee siis noin 360 000 kg metallia. Sekajäte kuljetetaan Leppävirralle (250 km) tai Bodeniin (450 km). Leppävirralla haarukat ja muut metallit saadaan eroteltua ennen polttoa, eikä metalli pääse vahingoittamaan laitteistoa. Bodenissa metalli sen sijaan joutuu polttoon. Leppävirralle viety metalli kuljetetaan takaisin Kajaanin Romu Oy:lle murskaukseen ja lajitteluun ja sitä kautta taas tuotantolaitoksiin.

Metallin kierrätys tulee tätä kautta kovin kalliiksi. Kun kuljetetaan 360 000 kg metallia polttolaitoksiin, se maksaa yhteen suuntaan yli 25 000 € vuodessa. Lisäksi maksamme ns. porttimaksun polttolaitokseen tulevasta jätteestä, eikä polttolaitoksessa tehtävä metallin erottelu sekajätteestä ole ilmaista. Turha kuljetus aiheuttaa myös ympäristölle haittoja ja lisää näin jätteen hiilijalanjälkeä. Siispä: Lajitellaan metallit erilleen sekajätteestä jo kotona.

LÄHTEET:

Metallien valmistus: www.youtube.com/watch?v=MunCyxEORMQ (katsottu 26.11.2016)

Ruostumaton teräs: fi.wikipedia.org/wiki/Ruostumaton teräs (luettu 26.11.2016)

Ruostumattoman teräksen elinkaari: www.outokumpu.com/fi/vastuullisuus/kestava-materiaali/elinkaari/Sivut/

(luettu 26.11.016)

Kajaanin Romu Oy: www.kajaaninromu.fi/palvelut.php (luettu 26.11.2016)

Ekokymppi 2014: Sekajätteen koostumustutkimus 2014. www.eko-kymppi.fi/uploads/files/Sekajatteen_koostumustutkimus_27.4.2015.pdf (luettu 26.11.2016)

Ekokymppi 2015: Sekajätteen koostumustutkimus 2015. www.eko-kymppi.fi/uploads/files/RAPORTTI_22.12.2015.pdf (luettu 26.11.2016)

@Anu Koskela