Neuvojana Ekokympillä

Puolen vuoden pesti Ekokympillä alkaa olla loppusuoralla ja hienoinen haikeus täyttää mielen. Enpä olisi ikinä uskonut, mitä kaikkea sinänsä neutraali ”neuvojan” nimike voi pitää sisällään. Yllättäen en ollutkaan kovin kaukana tutulta biologin alalta ja muinaisesta merkonomin koulutuksestakin oli hitusen hyötyä, kun muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa ympärillä. 

Tutustumiskäynnillä Sotkamon lajitteluasemalla

Pikaisen perehdytyksen jälkeen meikäläinen ohjattiin kentälle tositoimiin, sillä eihän toimistossa istumalla maailmaa paranneta saati jätevuorta madalleta. Urani alkoi päiväkotivierailuilla ja operaatio oravalla eli sukelluksella yhteen monista hiostavista Kurre-asuista. Uskottavuutta lisättiin vielä tupsukorvilla, kajalilla piirretyillä viiksillä sekä mustatulla nenänpäällä. Toiseen käteen sain lajiteltavien roskien pussin, toiseen kassillisen neuvontamateriaalia, kuten lajittelualustoja, pelikortteja ja puuhavihkoja sekä kompostointia konkreettisesti havainnollistavan matokompostorin. Päässäni pyöri eri ikäryhmille sopivasti sommiteltuja jätteiden lajittelun tietoiskuja. Sitten olinkin jo valmis kohti päiväkoteja ja tulevia kuluttajia. Vierailujen parasta antia oli vastaanottavainen ja lajitteluun innokkaasti suhtautuva, usein kriittinenkin yleisö. Huolellisesta naamioitumisesta huolimatta oravan aitoutta epäiltiin tämän tästä… 

Sarit Kurreilemassa

Etten tottuisi liikaa yhteen rooliin, seuraava kohderyhmä olivat koululaiset. Heitä lähestyttiin astetta aikuisemmassa muodossa eli katu-uskottavuuden nimissä Kurre-asu sai jäädä naulakkoon. Kainuun Museon muovinäyttelyssä yhdessä henkilökunnan kanssa oppilaille kerrottiin muovin historiasta ja sen matkasta nykypäivään, mikromuovin haitoista, muovipakkausten lajittelusta sekä uusiomuovin monenlaisista käyttömahdollisuuksista. Kouluvierailuilla oppilaita opettajineen opastettiin jätteiden lajitteluun. Eikä pelkästään teoriassa, vaan jokainen pääsi käytännön lajitteluharjoituksiin, joiden tuloksia tarkasteltiin tunnin lopussa yhdessä. Tarvittaessa oiottiin vääriä olettamuksia ketään syyllistämättä. Kirjastoille järjestettiin viikon mittainen ”Lajittele muovit oikein” –näyttely. Se toimi pääasiassa ”Take Away”-tyyliin eli asiakkaat saivat itsekseen tutustua tarjolla olevaan materiaaliin ja ottaa mukaansa lajitteluoppaita sekä muita hyödyllisiä esitteitä. 

Kirjastoilla järjestettiin viikon mittainen ”Lajittele muovit oikein” –näyttely.

Tutustumiskäynti Kierrätyskeskus Entrinkiin laajensi kierrättämisen käsitettä entisestään.

Työhön mahtui myös vierailuja lajitteluasemille sekä Majasaaren jätekeskukseen. Sana ”kaatopaikka” minun oli syytä unohtaa jo alkumetreillä. Hyvin harvoin mitään enää dumpataan maan uumeniin - jätteiden kierrätys, uudelleen hyödyntäminen ja energiaksi muuttaminen ovat tätä päivää. Tutustumiskäynti Kierrätyskeskus Entrinkiin laajensi kierrättämisen käsitettä entisestään. Hyvälaatuiselle käytetylle tavaralle riittää kuulemma jatkuvasti kysyntää ja myymälän puolella voi tehdä pilkkahintaan hyviä löytöjä. 

Sain työssäni hyödyntää mieluista harrastustani ompelua; tuloksena muhkea rooliasu Kosti Kompostimadolle.

Neuvojan työ ei ollut pelkkää tauotonta valistamista. Mieluisia harrastuksiani, kirjoittamista ja ompelemista sain hyödyntää ihan käytännössä, kun lupauduin kirjoittamaan Lajittelukoiran ominaisuudessa blogia tai kun tarjouduin ompelemaan Kosti Kompostimadolle rooliasun. Vanha ompelukoneeni oli kieltämättä välillä kovilla surratessaan muhkean matoasu poimuissa, mutta lopulta tuli sentään valmista. 

Koko maailman sekaisin saanut koronavirus pisti alkukeväästä monet suunnitelmat ja ohjelmat uusiksi, se lakkautti kaikki neuvontakäynnit samoin kesäksi kaavaillun Biojäte-kiertueen. Suurin osa toimiston väestä siirtyi systemaattisesti kotirintamalle etätöihin. Hartaasti ja huolella hoidettu matokompostorimme tyhjennettiin ja sen asukkaat muuttivat uuteen kotiin. Osa madoista päässee luontoon hajotustöihin säiden lämmetessä. Vuoden alussa toimistolle tuotu Bokashi-kompostori tuotti kuivahkon lopputuloksen, mutta silti sen ”ässehtinyt” sisältö kipattiin maatumaan multatehtaaseen eli saavilliseen uutta multaa. Toimisto ei sentään sulkeutunut kokonaan. Postihuoneeseen jo alun perin asettuneena minun oli luontevaa ottaa päivittäinen postin käsittely haltuuni. Postin lajittelu, skannaus ja frankkeeraus olivat minulle yhtäkkiä ”uusi normaali”. Varaston siivous ja hyllyjen järjestäminen toivat mukavaa vaihtelua ja samalla sain katsauksen nykytoimiston tarvikevalikoimaan. Vaikka sähköiset järjestelmät ovat lähes syrjäyttäneet erilaisten muovikansioiden ja -taskujen, lehtiöiden ja muistilappujen moninaisen maailman, niille on edelleen tarvetta, samoin kaikenlaisille kynille ja tusseille. Niiden jälki on ja pysyy, vaikka järjestelmät kaatuisivat. 

Some on tullut jäädäkseen myös Ekokymppiin. Blogin ym. kirjoittaminen oli minulle vasta alkusoittoa. Seuraavaksi oli heittäydyttävä estottomasti kaikenlaisiin videoihin, rooliasussa ja ilman, aina pääsiäispupun suklaamunan syönnistä vauhdikkaisiin vappumuuveihin, Bokashin edistymisen seuraamisesta ympäristön kevätsiivoukseen ja sen kommentointiin. Kamerakammoiselle jännittäjälle kaikenlainen julkinen esiintyminen on tuskallista, mutta loppujen lopuksi myös erittäin opettavaista, samoin kuin kulunut puoli vuotta. Oli antoisaa saada tutustua uudenlaisiin tehtäviin ja mukaviin ihmisiin rennossa työympäristössä, minne myös lemmikit ovat tervetulleita piristämään päivää. Monipuolisessa työssä viehätti ennen kaikkea tekemisen vapaus vastuutakaan unohtamatta. Mieleen on jäänyt esimiehen lause: ”Tärkeintä on, että työt tulevat tehtyä, paikalla ei niin ole väliä”. Kiitos seurasta, työniloa sekä rentouttavia tulevia lomapäiviä kaikille! 

Lämpimät spesiaalikiitokset vielä ihanille ja niin huumorintajuisille neuvojakollegoilleni, Sari-kaimalle ja Anulle, jotka perehdytitte minut tähän neuvojan tärkeään työhön. Siinä tulee riittämään työsarkaa vastaisuudessakin, tsemppiä ja jaksamista! 

Etähalauksin,

lomalle jäävä ja kohti uusia haasteita siirtyvä

@Sari L.

Lajittelukoira opastaa muoviroskien kanssa

Hei-Hau taas! Tässä blogissani kerron muovijätteiden lajittelusta. Muoviroskia ja varsinkin pakkauksia kertyy paljon kodin roska-astiaan, koska suurin osa elintarvikkeista on pakattu muoviin. Omistajani / palvelijani / kokkini ostaa minulle jauhelihaa ja siitäkin mokomasta jää aina muovirasia jäljelle.

Muovipakkauksia ovat siis elintarvikkeiden muoviset pakkaukset, muovipullot ja muovikanisterit, muovikassit, -pussit ja -kääreet, styroksipakkaukset ja pesuaine- ja shampoopullot. Laita korkit, kannet ja pumppuosat irrallaan pakkauksista. Myös mustat muovipakkaukset ja biohajoavat muovit saa laittaa keräykseen.

Vaarallisten jätteiden pakkauksia ja PVC-muovia ei saa laittaa keräykseen, vaan ne ovat sekajätettä.

Mulla on tapana haistella, onko kyseessä MUOVIPAKKAUS vai MUU MUOVIJÄTE.  Nuuh, tässä mun haisteluvideo:

Kun olen tunnistanut muovipakkaukset, huolehdin siitä että laitan ne keräykseen puhtaina. Ei tarvii tiskata, vaan pyyhkäisy, huuhtaisu tai nuolaisu riittää. Slurps, tässä mun nuoleskeluvideoni:

Ja näin muovipakkaukset ovat valmiina kuljetukseen Rinki-ekopisteelle muovinkeräykseen. Taikka jos asut taloyhtiössä, sulla on pihalla omakin muovipakkausten keräys. Ja voihan sellaisen laittaa myös omakotiasukas. 

Lisäksi muovipakkauksia voi viedä Ekokympin lajitteluasemalle ja jätekeskukseen.

Tiesitkö, että kahvipaketit ja sipsipussit saa alumiinipinnoitteesta huolimatta laittaa muovipakkausten keräykseen? Kuin myös lääkkeiden läpipainopakkaukset. 

Nää muoviroskat ovat sekajätettä.

Lajitteluohjeita ja lisätietoa löytyy myös Ekokympin nettisivulta ja Suomen Uusiomuovin nettisivulta.

Muovipakkauksista valmistetaan uusiomuovia kuten kukkaruukkuja, sankoja ja vateja. Muut muoviroskat poltetaan sekajätteenä ja niistä saadaan energiaa.

Hauh! Muovinkierrätys on siisti juttu, vai mitä?

@Lajittelukoira

Jätehuoltoa oppimassa

Kuukauden mittainen tutustuminen jäteneuvojan työhön jätehuollon ammattilaisten ”vierihoidossa” on ollut tosi mielenkiintoista. Ennakko-odotukset, jotka olivat omia puutteellisia mielikuvia jäteneuvonnasta, saivat aimo annoksen oikaisevia faktoja.

Tiesin jo aloittaessani mitä jätteiden lajittelu kotona vaatii, koska asumismuotojakin elämän varrella on ollut jo muutamia. Tällä hetkellä vertaan aiempaa omakotitaloasumista kerrostaloyhtiön toimintaan jätehuollon suhteen. Erilaista on tietysti se, että omaan kompostoriin ei ole mahdollisuutta ja maksut hoituu taloyhtiön hoitovastikkeen kautta.

Tiedon lisääntyminen ja tarkentuminen omalla kohdallani tuo sisimpään huolta laajemmin ihmiskunnan kokonaisvaltaisesta ongelmasta eli kaatopaikkojen olemassaolosta sekä luonnonvarojen ehtymisestä verraten materiaalien kierrätysmahdollisuuksiin.

Suomalaiset osaavat ja ovat kehittäneet niin hyvät systeemit lajittelun ja jatkokäsittelyn osalle, että nämä ovat valttia myös vientituotteina muihin sivistysvaltioihin ja kehitysmaihin. Näin maallikon näkökulmasta tietotaitoa voi ja pitää siirtää ensin lähisukupolville ja omaan arkiseen elämään.

Jatkan oppimallani tiellä ja yritän lajitella omat jokapäiväiset roskat mahdollisuuksien mukaan oikein. Kun lukee huolella ohjeet ”pönttöjen” kyljestä niin menevät oikeisiin osoitteisiin. Lisätiedonlähteen olen löytänyt myös netistä eli Ekokympin www-sivut, joista saa viimeisintä tietoa arkeen eli vaikkapa Kajaanissa pääkirjaston aulassa olevasta näyttelystä …herättää ajatuksia.

Kiitos kun lajittelen!

@Paula Kovalainen