Tervehdys vieraslajiprojektilta!

Vieraslajit Veks-projekti jatkuu isompana ja parempana kuin koskaan! Ekokympin hallinnoima projekti rahoitetaan kuntien omarahoituksen ja Ekokympin panostuksen lisäksi Euroopan unionin maaseuturahastosta Elävä-Kainuu ja Oulujärvi Leaderien kautta, ja mukana ovat nyt kaikki Kainuun kunnat ja Vaala. Projekti jatkuu vuoden 2025 loppuun saakka.

Uuden projektin ensimmäisenä kesänä on pidetty jokaisessa kunnassa CITO-talkoot, joissa on kitketty vieraslajeja vanhoilla ja uusilla kohteilla. Tulokset alkavat näkyä jo siellä missä touhutaan kolmetta kesää putkeen, kuten Sotkamon vanhan ratapohjan uimalaiturin luona, jossa lupiinia ei enää meinannut löytyäkään kaivettavaksi. Jättipalsamia tosin riittää vielä tuleviksikin vuosiksi… mutta ei anneta sen lannistaa. Geokätköilijöiden CITO-tapahtumissa, eli lajin harrastajien yleishyödyllisissä ympäristönhoitotempauksissa, on ollut jälleen hyvä meininki, ja vieraslajit ovat saaneet kyytiä joka kohteella.

Crowdsorsa-sovelluksen kautta tehtävä joukkoistettu vieraslajitorjunta on ollut edelliskesääkin suositumpi ja tehokkaampi, ja sekin kattaa nyt kaikkien yhdeksän kunnan alueet. Torjuntoja oli tehty elokuuhun mennessä 105 000m2, ja kukkivien lupiinien määrä on vähentynyt taajamissa silminnähden. Ahkerimmat torjujat ovat tienanneet sovelluksella tänä kesänä jopa nelinumeroisia summia, ja iloksemme nuorisolaiset ovat olleet ahkerimpana ryhmänä vieraslajeja hävittämässä.

Syksyn aikana toimitetaan vieraspetoloukkuja metsästysseuroille, joilla autetaan mm. vesilintukantojen elpymistä minkin ja supikoiran pyynnin kautta. Lisäksi kannustetaan kylätoimijoita mukaan ensi kesän tempauksiin ja talkoisiin, ja suunnitellaan uusia kokeiluita esimerkiksi vieraskasvijätteen biohiiletyksen ja -kaasutuksen saralla. Syksyllä myös peittelemme pressuilla jättiputkikohteita, joita on jahdattu ja torjuttu kesän ajan koko alueella etenkin uuden jättiputkispesialistimme toimesta. Lähes kaikki Kainuun ja Vaalan tiedossa olevat kohteet on ehditty kertaalleen käymään läpi, ja työ jatkuu heti alkukesästä 2025.

Vieraslajityö jatkuu siis hyvällä sykkeellä, ja toimintaa kehitetään koko ajan. Oikean suuntaista kehitystä on nähtävissä monessa kunnassa kulkiessa, ja positiivinen palaute on antanut puhtia kesän touhuihin! Kaikissa vieraslajiasioissa voi olla yhteyksissä projektiin sosiaalisen median kautta ja puhelimitse. Etenkin yritysten, kylien ja yhteisöjen ensi kesän talkooideoinnissa autan mielelläni. Puheluistanne on myöskin saatu monta hyvää ideaa toteutukseen asti. Kiitokset tästä kesästä, ja isketään kädet multaan heti ensi keväänä!

Terveisin
Ville Juntunen, projektipäällikkö – Vieraslajit Veks

vieraslajitveks.fi

 

Biohiiletin, kuivatislaus, biohiili – mistä on kyse?

Kainuun Ammattikorkeakoulu (KAMK) tekee tutkimuksia biohiilettimellä Majasaaren jätekeskuksessa. Sen avulla tutkitaan eri materiaalien pyrolyysiä eli kuivatislausta, ja näin tuotetun biohiilen sekä sivutuotteiden ominaisuuksia. Erityisen kiinnostuksen kohteina ovat teko- ja sekakuitutekstiilit. Nämä tekstiilit ovat tällä hetkellä ongelmallisia, koska niille ei ole vielä keksitty uusiokäyttöä ja ne joutuvat sekajätteen sekaan ja sitä kautta ne poltetaan energiaksi.

Kerromme tässä blogikirjoituksessa, mitä kuivatislaus on, ja mihin biohiiltä voi käyttää.   

Kuivatislaus eli pyrolyysi

on hapeton (tai lähes hapeton) kemiallinen reaktio, jossa orgaanista kiinteää ainetta, esimerkiksi puuta kuivatislataan korkeassa lämpötilassa ja tuotoksena saadaan biohiiltä. Lisäksi prosessissa syntyy erilaisia kaasuja, joita voidaan käyttää mm. lämmöntuotantoon. Prosessista saadaan myös tisleitä, esimerkiksi tervaa. Biohiilellä ja sen sivutuotteilla voidaan siis korvata fossiilisia polttoaineita. Huomaa, että puuta ei polteta. Jos näin tehtäisiin, syntyisi tuhkaa.

Biohiilettimen edessä on toki pieni uuni, jossa poltetaan puuta. Näin saadaan pyrolyysi lähtemään käyntiin. Itse pyrolyysiprosessi hoidetaan prosessissa syntyvällä kaasulla - se on itseään ruokkiva prosessi. Puut hiilettimen sisällä eivät pala, vaan niistä tulee biohiiltä.

Majasaaren biohiiletin on tarkoitettu tutkimuskäyttöön.

Vanha hyvä keksintö

Aikaisimmat tunnetut biohiilen sovellukset ovat Etelä-Amerikan intiaanien ajoilta 500–2 500 vuotta sitten. Terra Preta nimellä tunnetulla maanparannustekniikalla muutettiin köyhää maaperää ihanteelliseksi mustaksi viljelysmaaksi sijoittamalla maahan runsaita määriä biohiiltä. Tervanpoltto on eräs kuivatislauksen perinteinen sovellus Suomessa.

Biohiili

Biohiilen raaka-aineena käytetään kasviperäistä biomassaa, yleisimmin puuainesta. Biomassa voi olla hyvinkin erilaista kuten puuteollisuuden sivuvirtoja, olkea, purkupuuta, hamppua, ruokohelpeä, pajua, lietettä (lehmät, siat) ja hevosen lantaa.

Biohiili on rakenteeltaan huokoista, mutta tavallaan vahvaa, sillä se kestä maaperässä satoja, jopa tuhansia vuosia. Se näyttää ulospäin ihan tavalliselta hiileltä. Biohiili ei ole kuitenkaan sama asia kuin grillihiili tai kivihiili.

Kuivatislauksen tuloksena saadaan biohiiltä.

Monikäyttöisyys

Biohiilelle on todennettu lähes 60 eri käyttötarkoitusta, ja uusia kehitetään koko ajan. Biohiiltä käytetään erityisesti maataloudessa ja puutarhoissa. Huokoisuuden ansiosta biohiili pystyy sitomaan itseensä vettä viisi kertaa oman painonsa verran, joten kastelun tarve vähenee. Biohiili luovuttaa vettä kasveille kuivana aikana. Siihen voidaan myös imeyttää lannoitteita, joita se luovuttaa maaperään. Myös erilaiset maaperän mikrobit löytävät siitä kotinsa. Tehokas mikrobitoiminta lisää kasvin ravinteiden saantia ja satoja. Nämä kaikki edistävät kasvien kasvua ja parantavat näin ollen hiilensidontaa ja samalla hillitsevät ilmastonmuutosta. Biohiili toimii maassa hiilivarastona; yksi tonni biohiiltä sisältää 3,7 tonnia hiilidioksidia.

Routimaton ja painumaton biohiili estää myös maan vettymisen ja tiivistymisen. Maaperä pysyy kuohkeana. Biohiili vähentää myös kalkituksen tarvetta. Kasvualustana se korvaa turpeen.

Biohiiltä käytetään myös suodattajana. Se voi puhdistaa hulevesiä ja maatalouden ravinnepitoisia vesiä. Lisäksi sitä käytetään ilman puhdistamiseen erilaisissa suodattimissa.

Biohiiltä voidaan lisätä lehmien rehuun, koska sen on todettu lisäävän karjan hyvinvointia. Samalla se vähentää lannan hajuhaittoja. Biohiili tehostaa myös kotikompostien toimintaa ja estää hajuja. Sitä voi lisätä myös kompostoivaan käymälään. Komposti käy kuumempana, ravinteet sitoutuvat biohiileen, biohiili ehkäisee mm. typen hävikkiä kompostoinnin aikana sekä vähentää kompostoinnin metaanipäästöjä. Voidaankin sanoa, että komposti, jossa on käytetty biohiiltä, on todella hyvä lannoite.

Biohiilen avulla pidennetään esimerkiksi puiden kiertokulkua. Ennemmin tai myöhemmin puut hajoavat maaperässä ja niistä vapautuu hiilidioksidia. Tähän voidaan puuttua tekemällä niistä biohiiltä, joka varastoidaan maaperään. Näin hiilidioksidi voidaan varastoida maaperään sadoiksi vuosiksi.

Lisäksi biohiilen avulla voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden päästöjä. Esimerkiksi keskimääräisen henkilöauton päästöt ovat noin 2100 kg CO₂/vuosi. Yksi tonni biohiiltä kuittaa noin kahden henkilöauton vuosipäästöt.
Muu käyttö

Biohiilen mahdollisuuksia esimerkiksi osana betonin valmistusta tutkitaan. 

Biohiilen käyttökohteita on todella monenlaisia. (Bio)hiiltä voidaan käyttää edellä mainittujen kohteiden lisäksi mm. kosmetiikassa, lääketeollisuudessa, biokaasun tuotannossa, akkujen raaka-aineena, maaleissa, elintarvikeväriaineena ja tekstiileissä.

 

Lähteet

Biohiili: https://fi.wikipedia.org/wiki/Biohiili
Carbons Oy:  https://carbons.fi/
Kekkilä: https://www.kekkila.fi/artikkeli/biohiili/
Kuivatislaus: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuivatislaus
Puutarha.net: https://puutarha.net/artikkelit/20537/biohiili_on_todellinen_ihmeaine.htm

 @Sari ja @Anu K.

 

 

 

 

 

 

 

Tekstiilien vastullisesta kuluttamisesta

Pikamuoti kuormittaa ympäristöä

Tällä hetkellä tekstiilejä ostetaan ja kulutetaan melko huolimattomasti. Tekstiilien tuotanto on muutamassa vuosikymmenessä moninkertaistunut. Vaatteiden käyttöikä on kuitenkin lyhentynyt, ja ne ovat lähes kertakäyttötavaraa. Puhutaankin pikamuodista. Kuluttajat eivät välttämättä tiedä, mitä kaikkea tekstiilien tuotannon takana on.

Tekstiiliteollisuus käyttää hyvin paljon luonnonvaroja ja se onkin maailman neljänneksi suurin luonnonvarojen käyttäjä. Esimerkiksi yhden puuvilla T-paidan tuotantoon kuluu 2 700 litraa vettä, ja tämä johtuu etupäässä keinokastelusta. Tekstiiliteollisuus tuottaa myös paljon päästöjä - jopa 10 % maailman hiilidioksidipäästöistä on peräisin vaatteiden ja jalkineiden valmistuksesta. Siihen päälle lasketaan vielä kuljetuksista koituvat päästöt.

Tekstiiliteollisuus on myös hyvin saastuttava teollisuuden ala. Valmistuksessa käytetään värejä ja kemikaaleja ja nämä kulkeutuvat usein suoraan vesistöihin. Tekstiiliteollisuuden suurissa maissa, kuten Intiassa ja Kiinassa ympäristönsuojelusta ei vielä välitetä kovinkaan paljon. Tekstiilien kuljetuksissa käytetään muun muassa homehtumisen estoaineita, jotka ovat myrkkyjä. Tekokuidut ovat myös ongelmallisia, koska pestessä niistä irtoaa mikro- ja nanomuoveja vesistöön.

 

T-paidan halpa hinta

Tekstiilien halvat hinnat saattaa aluksi ilahduttaa, mutta pysähdytäänpä miettimään hintaa tarkemmin. Eräässä TV-ohjelmassa haastateltiin bangladeshilaisia tekstiilitehtaan naisia, ja he kertoivat, ettei heillä ole koskaan varaa ostaa tekemiään vaatteita. Palkat ja työolot ovat todella huonot. Joissakin maissa lapsityövoiman käyttö on nykypäivää.

 

Toivoa ja suuntausta kohti parempaa?

Mistä löytäisin T-paidan, joka on vastuullisesti tuotettu? En ehkä mistään, mutta tekstiilialaa on alettu jo kehittää. Suuntaus on se, että pukeutuminen on tulevaisuudessa kestävää ja kiertotalouden mukaista. Pikamuoti ei enää olekaan muodissa. Uudelleenkäyttö-, korjaus- ja huoltopalveluja on paremmin saatavilla. Vaatteiden vuokraus voi olla yksi mahdollisuus. Uudet innovaatiot tuottavat kestäviä ja kierrätettäviä tuotteita. Enää ei tarvita niin paljon neitseellistä raaka-ainetta, vaan vaatteet tuotetaan pääosin kierrätyskuidusta. Vaatteita tuotetaan, käytetään, huolletaan, käytetään uudelleen, korjataan ja käytetään uudelleen ja lopuksi kierrätetään materiaalituotantoon takaisin. Mutta onko ompelija edelleen bangladeshilainen nainen?

@ Anu Koskela

neuvoja / ympäristökasvattaja, Ekokymppi

Hallinnon esittelyt ja haastattelut: Ritva Tolonen

Esittelemme ja haastattelemme Ekokympin hallinnon luottamushenkilöitä ja teemme niistä joko podcastin tai blogikirjoituksen. Kuuden luottamushenkilömme haastattelut ovatkin jo podcastina, ja niitä voit kuunnella täältä.

Kuka on Ritva Tolonen?

Esittelemme tänään täällä blogissamme tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Ritva Tolosen. Ritva on eläkeläinen Paltamon kunnasta, ja syntyjään hän on Rovaniemeltä. "Puolisoni on peruspaltamolainen. Minulla on kolme lasta ja viisi lastenlasta. He asustelevat Oulun seudulla", kertoo Ritva. Työhistoriaa hänelle on kertynyt Paltamon kunnan pääkirjanpitäjänä lähes 30 vuotta.

Ritva on tutustunut Ekokympin toimintaan jo työnsä kautta, koska Kainuun kunnathan omistavat Ekokympin. Luottamushenkilönä Ritvan tavoitteena on katsoa Ekokympin toiminnan kehittämistä lakien ja säännösten puitteissa turhia kustannuksia välttämällä ja tasapuolisesti kaikkia alueen kuntia huomioiden.  

 

Ekokympin talousluvuista ja ympäristöpolitiikasta

Kysyimme Ritvalta, vastaavatko Ekokympin talousluvut hänen mielestään toiminnan sisältöä. 

"Paltamon kunnan konsernikirjanpitäjänä jouduin tutustumaan Ekokympin talouslukuihin jo työni puolesta. Kunta on noin viiden prosentin osuudella osakkaana. Nyt uutena toiminnantarkastajana olen saanut tutustua tarkemmin sen noudattamaan toimintaan, ja totean että se näyttää tehokkaalta ja tasapuoliselta kuntia kohtaan", Ritva kuvailee.

Kysyimme myös, mitä mieltä hän on nykyisestä ympäristöpolitiikasta ja millä tavalla Ekokymppi hoitaa oman osansa siinä. "Valtakunnan tasolla ympäristöpolitiikka ja määräykset on laadittu suuria asutuskeskuksia silmällä pitäen. Säännökset tulevat EU:sta. Ne ovat useasti kalliita noudattaa harvaanasutuilla seuduilla. Ekokymppi on mielestäni ainakin hyvin vastannut kierrätyksen kehittämiseen", hän toteaa.

 

Lajittelu ja kierrätys omassa arjessa

Ritva asuu omakotitalossa kunnan lievealueella. Hän kertoo lajitelleensa ja kompostoineensa koko täällä asumisensa ajan. "Maitopurkit ja muovi on meillä se suurin jätteen kerryttäjä. Muovit kerätään mustaan jätesäkkiin ja maitopurkit polttoon. Jätteet kerätään talvisin peräkärryyn ja viedään pari kertaa vuodessa lajitteluasemalle. Lehdet, lasit, kartongit ja pienet metallit kulkevat kauppareissulla Rinki-ekopisteelle samoin paristot ja rikkinäiset lamput", Ritva kertoo.

 

Paras asia Ekokympin jätehuollossa?

"Ekokymppi antaa kaikille kuntien asukkaille mahdollisuuden toimia vastuullisesti ympäristön ja viihtyisyyden hyväksi", vastaa Ritva viimeiseen kysymykseemme. 

Kiitokset haastattelusta Ritvalle 🙏

@ Sari Komulainen

Vieraslajit Veks! – mutta miten ja miksi?

Pohjolan kevät, tuo kiihkeä vuodenaika, jolloin luonto herää hetkessä horroksestaan vain valmistautuakseen seuraavaan pitkään talveen. Kesän aikana tankatun ravinnon voimalla lisäännytään, ja talven tullen levätään. Karussa pohjolassa jokaisella elävällä olennolla on oma tilansa, paikkansa ja aikansa. Jokainen kukka tarvitsee omanlaisensa pörriäisen, ja päinvastoin. Kesän työ tuottaa hedelmiä, jotka myöskin siirtyvät syssymmällä osaksi ravintoketjua. Ekosysteemin ehdottomalla huipulla puuhasteleva ihmisotuskin kerää pakastimeensa luonnon antimia talvesta selvitäkseen, joten ihmisen vastuulle lankeaa lopulta myös luonnon monimuotoisuuden vaaliminen.

Eräs vakavimmista uhkista planeettamme luonnon monimuotoisuudelle ovat ihmisten mukana merten ja vuorten ylitse kulkeutuvat vieraslajit. Luontaisen kilpailun puuttuessa tulokkaat jyräävät kotoperäisiä lajeja tieltään ja vaikuttavat näin haitallisesti ekosysteemiin aina ravintoketjun huipulle asti. Vieraskasvien aiheuttamaan uhkaan on kiinnitetty viime vuosina lisääntyvissä määrin huomiota ja resursseja, ja sitä varten perustettiin myös Kainuun ja Ekokympin vieraslajiprojekti Vieraslajit Veks.

Projektin tärkeimmät kohdelajit ovat komealupiini, jättipalsami, jättiputki ja kurtturuusu. Vieraslajien kohdalla ennaltaehkäisy huomattavasti helpompaa ja edullisempaa, kuin haittojen korjaaminen myöhemmin.

Komealupiini

 

Monet pitävät komealupiinia tienvarsien silmänilona, eikä sitä hennota omalta tontiltakaan hävittää. Kauneus on katsojan silmässä, ja makuasioistahan voi aina kiistellä, mutta haitallisten vieraslajien torjunta on siitäkin huolimatta jokaisen maanomistajan vastuulla. 

Lainsäädännön tulkinnan mukaisena vähimmäisvaatimuksena torjuntatoimille voidaan pitää tehokasta leviämisen ehkäisyä, mikä tarkoittaa esimerkiksi lupiinin kukkien poistamista hallinnoimaltaan alueelta aina ennen siemenen kypsymistä. Kasvukauden alkaessa onkin hyvä alkaa silmäilemään lähiympäristönsä vieraslajitilannetta ja tutkailemaan sopivia keinoja niiden torjumiseksi.

Kookkaan juurakkonsa avulla talvehtiva komealupiini puskee pintaan heti sulavan lumipeitteen reunoilta, ja nämä voimakkaimmat yksilöt kannattaakin kaivaa juurineen ylös heti keväällä. Lupiini leviää tehokkaasti siemenestä, ja siemenpankki säilyy maaperässä jopa kymmeniä vuosia. Lupiini myös rehevöittää kasvualustaansa sitomalla juurinystyröillään ilmakehän typpeä maaperään, mikä tekee sen alkuperäisille lajeille elinkelvottomaksi. Lupiinin ikävin ominaisuus onkin se, että uudelle alueelle asetuttuaan sen hävittämisestä tulee yhä vaikeampaa. Uudet esiintymät täytyykin torjua heti havaittaessa. Sinnikkäällä torjunnalla ja erilaisia menetelmiä yhdistelemällä leviäminen saadaan kuitenkin pysäytettyä, ja kasvustoja hävitettyä kokonaan yksi kerrallaan.

Tienvarsiniittojen aikataulut turhauttavat ymmärrettävästikin lupiinin kanssa kamppailevia, ja siksi kannattaa hoitaa myös oman pihatiensä liittymä kuntoon aina ennen siemenen kehittymistä. Hyvässä hengessä käydyt keskustelut naapureiden kanssa ehkäisevät myös torjumatta jääneen lupiinikasvuston leviämistä yhä uudelleen tontilta toiselle. Vieraslajien torjunta onkin yhteinen juttu, jossa pienetkin teot ratkaisevat, ja esimerkissä on voimaa. Torjuntoihin tarvitaan aina maanomistajan lupa, joten naapurin tontille ei voi mennä kaivelemaan edes pimeyden turvin, vaikka siellä laiton vieraslajien suojelualue olisikin!

Jättipalsami

 

Yksivuotinen jättipalsami kukkii kesän ehtoopuolella aina loppusyksyyn asti. 

Jättipalsamin kitkentä tulee aloittaa ennen poksahtavan siemenkodan kypsymistä, sillä sen sinkoamat lukuisat siemenet voivat kulkeutua uusillekin kasvupaikoille kengissä ja vaatteissa. Tiheät kasvustot tukahduttavat alkuperäislajiston tieltään, ja heikkojen juurten aiheuttama maaperän eroosio voi jopa pilata taimenen kutujokia. Helposti maasta kitkemällä irtoava jättipalsami on palkitseva torjuttava, sillä sen siemenpankki säilyy maaperässä vain pari-kolme vuotta. Aluetta täytyy kuitenkin tarkkailla senkin jälkeen, sillä kymmensenttinenkin kasvi voi muodostaa siemeniä aluskasvillisuuteen piiloutuneena. Laajoja kasvustoja voi kitkemisen sijasta myös niittää viikatteella tai siimaleikkurilta mahdollisimman läheltä maanpintaa, mutta katkaistusta tyvestä versoaa helposti uusia varsia.

Jättiputki

 

Jättiputken myrkyllinen kasvineste aiheuttaa vakavia iho-oireita yhdessä auringonvalon kanssa, joten omatoiminen torjunta kannattaa suorittaa pilvisellä säällä, ihon kokonaan peittävässä vaatetuksessa.

 Alkukesästä pienet jättiputken lehtiversot voi kiskoa maasta hyvillä hansikkailla. Suuremmista kasveista katkaistaan maavarsi n. 20cm syvyydeltä. Tärkeintä jättiputken kohdalla on poistaa kukinto ja sulkea se tiiviisti kaksinkertaiseen jätesäkkiin, jonka voi toimittaa maksutta Ekokympin lajitteluasemille aukioloaikoina. Esiintymistä kannattaa aina ilmoittaa Vieraslajit Veks! -projektille, jolta saa myös torjunta-apua. Jättiputken kartoitus laji.fi -kartalle esimerkiksi iNaturalist-sovelluksella on erittäin tärkeää torjuntatyötä, sillä pitkän aikavälin tavoite on hävittää jättiputki Kainuusta kokonaan!

Kurtturuusu

Kurtturuusu aiheuttaa ongelmia etenkin rannikoilla ja saaristossa, jonne siemenet leviävät lintujen jätöksien mukana kaukaa sisämaasta asti.

Kurtturuusun hiekkarannoille ja saaristoon muodostamien läpitunkemattomien kasvustojen poistaminen on erittäin työlästä. Siksi kasvi on määritelty haitalliseksi ja hävitettäväksi koko Suomessa. Kurtturuusun tunnistaminen voi olla aluksi hankalaa, ja tuntomerkit kannattaakin tarkastaa rauhassa vieraslajit.fi -sivustolta. Tavallisimpia tuntomerkkejä ovat litteät, naurismaiset kiulukat, sekä karvaiset ja kurttuiset lehdet. Juuria sisältävää maa-ainesta ei pidä siirrellä tarpeettomasti, sillä pienikin juurenpätkä voi synnyttää uuden kasvuston. Kiulukoiden poistaminen ehkäisee siemenestä leviämistä.


Tarkemmat tunnistus- ja torjuntaohjeet: www.vieraslajit.fi

Vieraslajit kartalla: www.laji.fi

iNaturalist mobiilisovellus: https://inaturalist.laji.fi/  Ohjeet iNaturalistin käyttöön vieraslajien torjunnassa esim. hakusanoilla: iNaturalist vieraslajityössä

Ekokymppi ottaa vieraslajijätteen vastaan maksutta kaikilla lajitteluasemilla ja Majasaaressa 

-Lisääntymiskyvytön ”vihreä kasvijäte” voidaan tuoda lajitteluaseman ja Risu-Mattilan puutarhajätteen sijoituspaikan vierestä löytyvälle vieraslajipaikalle ympäri vuorokauden.

-Lisääntymiskykyinen kasvijäte tuodaan huolellisesti säkitettynä lajitteluaseman porttien sisäpuolelle tai Majasaaren jätekeskukseen aukioloaikoina. Projektikunnissa eli Kajaanissa, Kuhmossa, Suomussalmella, Sotkamossa sekä Paltamossa on jaossa oransseja jätesäkkejä, jotka toimivat vieraskasvijätteen tunnusvärinä lajittelussa.

Lisääntymiskyvytöntä vieraslajijätettä otetaan sellaisenaan vastaan puutarhajätteen vastaanottopaikkoihin oheisella kyltillä merkityille alueille. Tavallisen puutarhajätteen sekaan ei koskaan muovisäkkejä, eikä myöskään siemeniä tai muuta leviämisriskin aiheuttavaa kasvijätettä.

Kuljetettavan ja käsiteltävän kasvijätteen määrää pyritään valtakunnallisesti vähentämään samalla kun torjuntojen määrä lisääntyy. Miten tämä onnistuu?

Vieraslajien torjunnassa noudatetaan kasvukauden mukaisia menetelmiä, sekä lajinmukaista varovaisuutta leviämiskykyisten kasvinosien käsittelyssä. Nyrkkisääntönä on, että vihreät kasvinosat sisältävät lähinnä vettä, joten ne voidaan käsitellä torjuntapaikalla esim. läjittämällä tai kompostoimalla.

Jättipalsamin kukkimattoman torjuntajätteen voi läjittää tai kevytkompostoida paikan päällä tai jopa jättää niille sijoilleen. Kitkettyjen varsien tyvet tulee kuitenkin talloa murskaksi, sillä ne juurtuvat helposti uudelleen. Kevytkompostikehikon alle tulee jättää maavaraa, tai juurtumista estävää materiaalia.

Lupiinin niittojäte täytyy läjittää, jottei maaperä rehevöidy typpipitoisesta torjuntajätteestä. Lupiinin siemenvaihetta lähestyvät kukinnot tulee säkittää ja toimittaa lajitteluasemalle, tai hävittää muuten asianmukaisesti. Ylös kaivetut juurakot voi kääntää ylösalaisin kuivamaan auringossa, tarvittaessa vaikka pressun tai asfaltin päällä.

Leviämiskykyisen kasvijätteen voi mädättää mustassa jätesäkissä parin-kolmen kesän ajan, jolloin siemenetkin ehtivät todennäköisesti menettää elinvoimansa. Tavallisen kotikompostin lämpötila ei riitä tuhoamaan lupiinin siemeniä tai kurtturuusun juurakoita. Pieniä määriä esim. lupiinin kukintoja voi laittaa myös sekajäteastiaan, huolellisesti kaksin-kolminkertaiseen pussiin pakattuna. Jättiputken kukinnot tulisi aina säkittää huolella ja tiukasti, ja toimittaa lajitteluasemalle.

Vieraslajit Veks! projektiin saa yhteyden sosiaalisessa mediassa, sähköpostilla, tai puhelimitse. Etenkin jättiputkista kannattaa ilmoittaa matalalla kynnyksellä joko kuntaan, tai projektille.

Facebook: Vieraslajitveks

Instagram: @vieraslajitveks

Sähköposti: ville.juntunen@ekokymppi.fi

Puhelin: 044 7100 144

@ Ville Juntunen

Pilotti tekstiilikeräyksestä Ristijärvellä

Aloitimme viime kuussa Ristijärvellä poistotekstiilikeräyksen. Kyseessä on pilotti eli tällä harjoittelemme poistotekstiilien keräystä, lajittelua ja logistiikkaa sekä niihin liittyvää viestintää. Tarkoituksena on saada pilotista tarpeellista tietoa tulevaa, koko Kainuuta ja Suomea käsittävää poistotekstiilikeräystä varten. Pilotti päättyy tämän kuun lopussa.

Ekokympin yhteistyökumppanina ja poistotekstiilin kerääjänä sekä lajittelijana toimii Ristijärven 4 H-yhdistys, osoite: Willa Wanha, Koulutie 7. Willa Wanhan pihalla on iso jäteastia poistotekstiiliä varten, ja kirpputorin aukioloaikoina poistotekstiilit voi viedä suoraan sisälle.

Ensimmäisen keräysviikon aikana tekstiilijätettä tuli säkkitolkulla, mutta valitettavan paljon seassa oli sekajätteeseen kuuluvaa tekstiiliä.

4H-yhdistyksen työntekijät lajittelivat tekstiilit, ja ottivat sivuun myyntikelpoiset vaatteet.

 4H:n kirpputori sai kivasti vaatetta myyntiin, ja viisi säkkiä kertyi parin ensimmäisen keräysviikon aikana myös uusiotekstiilin jalostuslaitokseen toimitettavaksi. 

Mitä poistotekstiilipussiin voi laittaa?

- Hyväkuntoista, kuivaa ja puhdasta myyntiin kelpaavaa tekstiiliä 

- Huonokuntoista, kuivaa ja puhdasta (pienet tahrat eivät haittaa), uusiokäyttöön eli materiaalikiertoon kelpaavaa tekstiiliä

Esimerkiksi puserot, paidat, hameet, mekot, housut, takit, huivit, lakanat, pyyhkeet, tyynyliinat, verhot, pöytäliinat ja yksikerroksiset peitot

- Hyväkuntoisia, myyntiin kelpaavia mattoja, täkkejä, tyynyjä, pehmusteita, täytteellisiä päiväpeittoja ja pehmoleluja. Huonokuntoisena tai likaisena nämä voi laittaa jo kotona sekajäte energiaksi -jätteen sekaan.

Tekstiilien materiaalilla ei ole merkitystä. 

Laita poistotekstiilit aina muovipussiin (esimerkiksi kaupan muovikassi) ja sulje pussi hyvin, ettei sinne pääse kosteutta ja tuo se keräykseen. Tekstiilit ovat hyvin herkkiä pilaantumaan, varsinkin ulkokeräyksessä.

Mitä poistotekstiilipussiin ei saa laittaa?

- Kosteita, likaisia, haisevia, homeisia, öljyisiä tai tekstiilituholaisia sisältäviä tekstiilejä
alusvaatteita, sukkia ja sukkahousuja.

Nämä jätteet kuuluvat sekajäte energiaksi -roska-astiaan.

Taustalla uudistunut jätelaki ja EU-lainsäädäntö

Uusi jätelaki (2021) velvoittaa kuntia aloittamaan poistotekstiilien keräyksen vuoden 2023 alusta alkaen, ja Kainuussa ja Vaalassa keräyksestä vastaa Kainuun jätehuollon kuntayhtymä Ekokymppi.

Jätelakimuutoksen taustalla on vuonna 2018 asetettu EU-direktiivi, jonka tarkoituksena on vähentää vaateteollisuuden aiheuttamia ympäristöhaittoja. Tekstiilien valmistukseen kuluu paljon vettä sekä huomattava määrä haitallisia kemikaaleja. Lisäksi vaatteiden hiilijalanjälki on suuri, koska vaatteiden kuljetusmatkat ovat pitkiä.

Ympäristöhaitat vähenevät, kun tekstiilit käytetään uudelleen sellaisenaan tai esimerkiksi matonkuteina. Uusiokäyttäminen tarkoittaa sitä, että tekstiili hajotetaan materiaaliksi, ja näin saadaan esimerkiksi lankaa uusiin kankaisiin. Kummatkin tavat edistävät kiertotaloutta.

Toukokuun aikana kuulemme pilotin tuloksia, palataan silloin!

@ Anu Koskela, Ekokymppi, 044 071 0067

Sähköauto ei pelasta - ainoastaan polttoaineella on merkitystä

EU on ottanut sähköautoilun ykköseksi lähtiessä kehittämään hiilivapaampaa liikkumista. Se on myös ymmärrettävissä, sillä muualla Euroopassa asukastiheys on huomattavasti tiheämpää, kuin meillä pohjolassa. Hallitus on ottanut ohjelmaansa biokaasun käytön edistämisen.

Ekokympin kuljetusten hiilitasetta työstäessäni olen tutustunut liikenteessä käytettäviin polttoainevaihtoehtoihin ja tehnyt laskelmissani hämmästyttäviä löytöjä. Ratkaisevinta päästöjen vähentämisessä on käytettävällä polttoaineella ja sillä, miten se on tuotettu. Vertailun perusteella dieselkalustolla on kaikista edullisimmat mahdollisuudet siirtyä hiilivapaampaan liikkumiseen. Dieselautojen hiilidioksidipäästöt saadaan putoamaan kymmenesosaan siirtymällä tankkaamaan uusiutuvaa dieseliä. Tuo jäljelle jäävä kymmenys alittaa sähkö- ja biokaasuautojen käyttövoiman koko elinkaarenaikaiset hiilidioksidipäästöt. Polttoaine on hinnaltaan jonkin verran kalliimpaa, mutta huomattavasti edullisempaa, kuin hankkia uudehko kaasu- tai sähkökäyttöinen auto.

Dieselmoottoreiden miinuksena on hiukkaspäästöt, jotka varsinkin kaupungeissa ovat haitallisia. Tuolloin parempi vaihtoehto on kaasu tai sähkö. Tarvitsemme ilmastotalkoisiin kaikkia käyttövoimanlähteitä, joiden elinkaarenaikainen CO2e päästökerroin alittaa yhden kilon. Tuolloin pelistä ovat poissa fossiilinen diesel, maakaasu tai ”likainen sähkö”.

Autojen käyttövoimavertailu

Sähköenergia

Sähköauto on toistaiseksi ympärivuotinen vaihtoehto niille, joiden matkat ovat alle sadan kilometrin etäisyydellä. Tämänhetkisessä sähkön tuotannon ekologisuudessa on parantamisen varaa. Autoissa käytettävä sähkö ei valitettavasti vielä ole riittävän vihreää. Motiva antaa Suomessa käytetyn sähkön hiilidioksidipäästöiksi 0,131 kg CO2/kWh (131 kg CO2/MWh) viimeisen kolmen vuoden keskiarvona. https://www.motiva.fi/ratkaisut/energiankaytto_suomessa/co2-paastokertoimet.

Biokaasuenergia

Myöskään biokaasu ei olekaan se puhtain vaihtoehto käsiteltäessä sen koko elinkaarenaikaisia CO2e päästöjä. Vaikka biokaasun käyttöä ei lasketa hiilidioksidipäästöihin, niin sen valmistamisesta syntyy päästöjä SYKE:n Y-hiilari päästölaskurin mukaan 1,21 kg CO2e/kg. https://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Kulutus_ja_tuotanto/Laskurit/YHiilari 

Gasum Oy:lta saadun tiedon mukaan heidän Oulun biokaasulaitoksessa tuottamansa kaasun koko elinkaarenaikainen hiilijalanjälkensä on 0,819 kg CO2e/kg.

Biokaasun saatavuutta joudutaan korvaamaan fossiilisella maakaasulla, jonka CO2 päästöarvo on 3,07 kg CO2e/kg.

Dieselenergia

Fossiilisella dieselillä päästöarvo on 3,6 kg CO2e/kg. Öljy-yhtiöt ovat kehittäneet ja tuoneet markkinoille uusiutuvan dieselin, jonka koko valmistuksen ja käytön elinkaarenaikaiset päästöt ovat 0,4 kg CO2e/kg, mikä on vain kymmenesosan fossiilisesta polttoaineesta. Polttoaineen suodatettavuus on -32 °C ja käy sellaisenaan kaikkiin dieselmoottoreihin. 

https://www.neste.fi/artikkeli/neste-my-uusiutuva-dieseltm-sinun-panoksesi-ilmastotalkoisiin 

https://www.teboil.fi/yhtio/tiedotearkisto/2018/teboil-green-uusiutuva-diesel-jakeluun-paakaupunkiseudulla/

https://www.st1.fi/yrityksille/tuotteet-ja-palvelut/polttonesteet/dieselit-ja-adblue/hvodiesel?gclid=Cj0KCQiAkZKNBhDiARIsAPsk0Wi16We7qZNVdmErF_l28TfOkE9oMYQAzQyYKyyqWSof7Vmkg8wZpPwaAlqLEALw_wcB  

Autojen polttoainevaihtoehtovertailu

Otetaanpa muutama esimerkki. 

Skoda Octaviasta löytyy bensa- diesel- ja kaasukäyttöisiä malleja. Skodalta ei löydy vielä sähköautoja, joten käytän saman kokoluokan sähköautojen kulutuksen keskiarvoa. Kirjoitan yhtälöt auki niin, että jokainen voi kertoimissaan muokata esimerkiksi kulutusmääriä, mikäli ne eivät vastaa todellisuutta.

Sähköauto kuluttaa sähköä ympärivuotisessa käytössä keskimäärin 15- 30 kWh/100 km, josta keskiarvo 22,5 kWh/100 km. Kerrottuna tuo luku Motivan antamalla Suomessa käytetyn sähkön kolmen viimeisen vuoden hiilidioksidipäästön liukuvalla keskiarvolla 0,131 kg CO2e/kWh, saadaan sähköauton käytön hiilijalanjäljeksi 2,95 kg CO2/kg. Sähköauton käyttö on ainoastaan uusiutuvilla (esim. tuulivoima, vesivoima, aurinkoenergia ja puu) tuotettuna päästötöntä.

Talven kylmissä olosuhteissa sähköauton kulutus voi nousta valmistajan antamista arvoista kaksinkertaisiksi lisääntyvän sisäilman lämmitystarpeen vuoksi, kun perinteisissä polttomoottoreissa lämmitys tapahtuu enimmäkseen hukkalämmöllä.

Bensiinikäyttöinen Skoda kuluttaa bensiiniä 4,9 litraa sadalle kilometrille. SYKE:n Y-Hiilari päästölaskuri ilmoittaa bensiinin hiilidioksidikertoimeksi 2,88 kg CO2e/kg. Bensiinin ominaispainolla 0,745 kg/litra, saadaan muutettua kulutus painoperusteiseksi 3,65 kg/100 km. Tuolla luvulla kertomalla bensiinin päästökerroin 2,88 kg CO2e/kg, saadaan Skodalle päästömääräksi 10,51 kg CO2e sadalle kilometrille.

Kaasukäyttöinen Skoda kuluttaa biokaasua 3,104 kg/100 km. Kertomalla tuo biokaasun valmistuksen huomioivalla SYKE Y-hiilarin päästökertoimella 1,12 kg CO2e/kg, saadaan sadalle kilometrille päästöarvo 3,52 kg CO2e. Arvo on kolmannes edellisen esimerkin bensiiniautosta. Gasumin tuottamalla biokaasulla Skodan päästöksi jää 2,54 kg CO2e/100 km.

Dieselkäyttöinen Skoda kuluttaa fossiilista dieseliä 4,7 litraa sadalle kilometrille. Dieselin ominaispainokertoimella 0,806 kg/litra saadaan kulutukseksi 3,79 kg/100 km. Fossiilisen dieselin CO2e päästöarvo on 3,6 kg CO2e/kg. Niinpä kahden viimeisen lukuarvon tulosta saadaan päästöarvoksi 13,64 kg CO2e/kg sataa kilometriä kohti.

Tankataanpa diesel Skodaan uusiutuvaa dieseliä. Uusiutuvan dieselin ominaispaino on fossiilista kevyempi 0,78 kg/litra, minkä vuoksi litrakulutus nousee hiukan suuremmaksi 4,86 litraan sadalle kilometrille. Käytämme kulutusarvona samaa painoperusteista arvoa 3,79 kg/100 km. Kertomalla tuo arvo uusiutuvan dieselin arvolla 0,4 kg CO2e/kg, jää päästöksi 1,52 kg CO2e/100 km.

Taulukko 1. Autojen käyttövoimakohtainen päästövertailu

käyttövoima	kulutus	päästöarvo	CO2e päästö/100 km
Bensiini, uusiutuvan osuus 10 %	3,65 kg/100 km	2,88 kg CO2e/kg	10,51 kg CO2e/100 km
Fossiilinen diesel	3,79 kg/100 km	3,60 kg CO2e/kg	13,64 kg CO2e/100 km
Uusiutuva diesel	3,79 kg/100 km	0,40 kg CO2e/kg	1,52 kg CO2e/100 km
Biokaasu	3,10 kg/100 km	1,21 kg CO2e/kg	3,48 kg CO2e/100 km
Biokaasu, Gasum Oy Oulu	3,10 kg/100 km	0,82 kg CO2e/kg	2,54 kg CO2e/100 km
sähkö (ympärivuotinen käyttö ka)	22,5 kWh/100 km	0,131 kg CO2/kWh	2,95 kg CO2e/100 km

Noiden vertailuarvojen perusteella uusiutuvalla dieselillä päästään hiilidioksidipäästöissä 52 % pienempään päästömäärään, kuin sähköautolla ajettaessa.

Suomen dieselautojen osuus henkilöautojen määrästä on 28 %. Raskas ajoneuvokalusto on lähes kokonaan dieselkäyttöistä. Kaasulla ja sähköllä kulkevien osuus on niistä vielä marginaalista. Millainen vaikutus olisi esimerkiksi kuntien siirtyessä käyttämään julkisessa liikenteessä ja katujen kunnossapidossa uusiutuvaa dieseliä. Samoin muu logistiikka ja jätehuolto?


@ Esa Kumpulainen

Ekokympin käyttöpäällikkö

Syklin vähähiilisyysasiantuntija opiskelija

044 710 0059